Merkinnät teemasta ''

Soo desu ka?

Opiskelin aikoinaan yhden lukukauden japania. Luokkatoverini olivat opiskelleet japania jo useamman vuoden, joten opiskelin omaa tahtiani. En tainnut kovin paljon muuta oppia kuin hiragana-kirjainmerkit, mutta johan niissäkin oli tekemistä.

Joitain tiedonmurusia silti tarttui mukaan: sanoja, fraaseja, pari lausetta, muutamia kielioppiasioita. Esimerkiksi se, että japanissa ei käytetä predikatiivilauseissa olla-verbiä, joten ne ovat muotoa “Minä Inka”. (Jos en aivan väärin muista, venäjän kielessä preesensmuotoiset predikatiivilauseet ovat niin ikään predikaatittomia.)

Tai se, että japanin kielessä miehet käyttävät minä-pronominina sanaa boku, kun taas naisen minä-pronomini on watashi. Pronominien kirjo kaikkinensa on valtava: käytetty pronomini kertoo henkilöiden välisestä suhteesta, arvoasteikosta ja kunnioituksesta.

Japanilaiset ovat pääasiassa shintolaisia ja buddhalaisia, joten Japanissa ei teoriassa vietetä joulua. Mutta osaavat he silti joulua toivottaa: Kurisumasu omedeto. Hassunkurisen kirjoitusasun takaa löytyy ihan tuttu sana, japanilaisissa katagana-aakkosissa nimittäin ei ole yksittäisten konsonanttien kirjaimia, joten konsonanttien sijaan kirjoitetaan u-loppuisia tavuja, joissa u ei äänny.

Otsikko soo desu ka? ääntyy “soo deska” ja tarkoittaa ‘niinkö?’.

***

Luvassa ei ole japanilaisia joululauluja, vaan tanskalaista tuotantoa: Nisse-polkka. Eilinen linja jatkuu, sillä myös tähän kappaleeseen olen opetellut aikoinaan toisen äänen. Alttoa on mukava laulaa, varsinkin, kun ääniala ei anna sopraanosovituksille myöten.

Saukin suomenkielisestä sanoituksesta haluan poimia seuraavan ihastuttavan riimiparin:

Hupsis tupsis pimpeli pompeli
hiiri se kissalle takkia ompeli