Merkinnät teemasta ''

Kirjanmerkkiluomuksia

Onnea on -blogi järjesti marraskuussa kirjanmerkkivaihdon. Innostuin aiheesta kovasti, ja itsekriittisen pohdinta-ajan jälkeen päätin osallistua. Vaihdon ainoa sääntö oli se, että kirjanmerkin pitäisi olla käsintehty, materiaalit ja tekniikat olivat vapaasti valittavissa. Aikaa oli marraskuun ajan.

Tyypillistä kyllä, minulta hupeni kirjanmerkin tekemiseen koko marraskuu, ja kiitos loppukuun sairastelun, merkki lähti postiin vasta tämän viikon maanantaina. (Ja aivan totta, kuvatkin tulevat vasta nyt, sillä en ole koko viikolla ehtinyt kuvankäsittelyn ääreen…)

***

Mietin pitkään, millaisen kirjanmerkin tekisin. Koska haasteet ovat aina mukavia, päätin tarttua siihen materiaaliin, joka minua huonoimmin tottelee: paperiin. Langat ovat helppoja, kankaat ovat helppoja, helmet ovat helppoja, ylipäänsä mikä tahansa on helppoa, mitä ei tarvitse leikata ja liimata. Mutta paperi, se on jotain vaikeasti hallittavaa se.

Koska minä olen minä, ensimmäinen mieleeni tullut malli ei ollut toteutuskelpoinen, toisessa oli jo vähän ideaa, mutta sopivia materiaaleja ei ollut tyrkyllä. Kolmas vaikutti hyvältä mutta riskikartoituksessa idea päätettiin jättää hautumaan. Neljäs olisi ollut kiva, jos minulla olisi ollut oikean värisiä kartonkeja. Lopulta noin viides päätyi työstövaiheeseen, ja siitäkin noin kolmas versio alkoi olla jo siedettävä.

Tämä sitten jäi siedettävä-asteelle. Vielä olisi ollut kiva viilata, mutta onneksi oli pakko jo saada postiin. Taas se tuli todistettua: ilman deadlinea ei synny mitään.

Kuvassa kirjanmerkin kummatkin puolet.

perhoskirjanmerkki

***

Minä puolestani sain Tirlittanilta likipitäen maailman kauneimman kirjanmerkin! Se oli vielä passelisti pinkki. Suurensuuret kiitokseni, Tirlittan!

Tirlittanin kirjanmerkki

Linkin takaa löytyy muitankin vaihdon kirjanmerkkejä. Ihania ja luovia merkkejä ovat osallistujat työstäneet!

***

Itsenäisyyspäivän joululauluksi valitaan tietysti suomalaista. Pettääköhän muistini, jos väitän, että olen ensimmäisen kerran esittänyt tämän laulun jo alle kouluikäisenä. Sen muistan elävästi, miten harjoittelin laulua yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes ne, joiden oli harjoitteluani pakko kuunnella, alkoivat olla täynnään tätä laulua.

Jean Sibeliuksen sävellys, sanat Vilkku Joukahainen: On hanget korkeat, nietokset.

Nyt tähtitarhoihin laulu soi,
kun joulu, joulu on meillä!

En ole koskaan aiemmin jäänyt miettimään tuota laulun nimessä esiintyvää pilkkua. Olen aina ajatellut sen säkeen ilman pilkkua ja tulkinnut tarkoittamaan “hanget ovat korkeita nietoksia” tai “korkeina nietoksina”, mutta se siis tarkoittaakin “on korkeat hanget, toisin sanoen nietokset”.

Tai sitten se on pistetty sinne siksi, että säe olisi helpompi laulaa. Mistä noista aina tietää.