Merkinnät teemasta ''

Käännöstä ja koukeroa

“Ja tapahtui niinä päivinä…”

Olen kuullut ja lukenut jouluevankeliumin niin monta kertaa, että sen sanat kumpuavat jostain selkäytimestä, ala-asteen ajoilta.

“Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verollepantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.”

Ensimmänen uuden testamentin suomennos on Mikael Agricolan käännös vuodelta 1548. Ensimmäinen kokonainen raamatunkäännös saatiin aikaiseksi vuonna 1642. 1800-luvulla raamatusta tehtiin tarmokkaasti uusia käännöksiä, mutta vasta 1938 valmistui uuden testamentin seuraava käännös. Se on juuri se versio, jonka jakeita minäkin ulkoa osaan.

“Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.”

Myönnetään, näin monia sisäkkäisiä sivulausemuodostelmia eivät saa aikaan edes formulaselostajat. Vuonna 1973 aloitettiin seuraava käännösprojekti, ja uusi kirkkoraamattu otettiin käyttöön 1992.

“Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta.”

Paljon selväsanaisempaa, paljon yksinkertaisempaa – yleiskielisempää. Poissa on se runollinen poljento, mikä vanhemmassa käännöksessä (koukeroineen päivineen) oli.

***

Jokainen raamatunkäännös kuvastaa aikaansa. Sen verran opinnoissa tuli perehdyttyä vanhoihin raamatunkäännöksiin, että myönnän aika ajoin olevan tarpeen päivittää sanamuodot ja lauserakenteet vastaamaan sitä kieltä, mitä ihmiset käyttävät ja ymmärtävät.

Mutta että ne menivät viemään minulta nämä kauniit sanat:

“Mutta enkeli sanoi heille: ‘Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle.’ – – ‘Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!'” (käännös 1938)

“Mutta enkeli sanoi heille: ‘Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.’ – – ‘Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.'” (käännös 1992)

Käykää vertailemassa täällä – senhän varmaan tiesittekin, että jouluevankeliumi löytyy Luukkaan evankeliumin luvusta 2, sen ensimmäisestä jakeesta alkaen.

(Vuosiluvut tarkistettu Wikipediasta.)

***

Tähän asiaan perehtyessäni (kiitos, Google!) löysin myös nettivirsikirjan. Virsikirjasta minulla näkyisi olevan hyllyssäni uusin laitos vuosimallia 1986, mutta sen sivut ovat kovin ohuet lehteilyä varten.

Aivan kaikkien virsien nuotteja ei nettivirsikirjasta saa, esimerkiksi tästä seuraavasta on vain sanat: Virsi 31 Ei valtaa, kultaa, loistoa on Jean Sibeliuksen sävelmä, joka on tutumpi suomennoksena En etsi valtaa loistoa. Ruotsinkielinen alkuteksti on Zacharias Topeliuksen vuodelta 1887, Sibeliuksen sävellys sijoittuu vuoteen 1909 ja virsikirjan suomennos, jonka on tehnyt Niilo Rauhala, vuoteen 1984. Onhan se toki sanoiltaan uskollisempi käännös, mutta en minä ainakaan osaa laulaa “Ei valtaa, kultaa loistavaa / vaan Luojan kunniaa”.

En etsi valtaa, loistoa,
en kaipaa kultaakaan.
Mä pyydän taivaan valoa
ja rauhaa päälle maan.

Tämän laulun intro on soinut meillä joulun alla usein. Jälkikasvu on siihen aivan yhtä ihastunut kuin äitikin, ja soittelee sitä – ehkä hieman hitaasti ja kangerrellen, mutta nuotti nuotilta kuitenkin.