Merkinnät teemasta ''

Syy-yhteys

Milloin diabeetikko saa todennäköisimmin hypon keskellä yötä? Silloin, kun talossa ei ole enää ruoanmurenaakaan jäljellä.

Eilisiltana kaapit kumisivat tyhjyyttään, mutten yksinkertaisesti kerinnyt käydä kaupassa. Yöllä oli hypo. Näin se menee.

Päivähypojen paikkaus onnistuu helposti, sillä hypon korjauksella ei tarvitse pärjätä kuin lyhyt aika seuraavaan ruokailuun saakka. Yöllä pitäisi selvitä aamuun asti. Pelkkä pikanostatus ei riitä, sillä kun on taipumus tulla yhtä pikaisesti alas; siksi en öisin korjaa sokereita glukoositableteilla tai muulla sokerisella. Tällä hetkellä sopiva hiilarimäärä on noin 10, joten yleensä tarjoan desin maitoa (5 hh) ja puolikkaan leivän (5 hh). Maito nostaa nopeasti, leipä pitää sokeritason sopivana pidempään.

Mutta entäs kun leipää ei ole? Näkkäriä on ikävä rouskuttaa puoliunisena (ja siitä tulee murusia sänkyyn). Myslipatukkaa olisi ollut, mutta eipäs tullut siinä hetkessä mieleeni. Sitä vastoin löysin maidon kaveriksi kuivattua taatelia. En tiedä, oliko järkevin vaihtoehto, mutta aamulla sokerit olivat asiallisesti alle seitsemässä.

Aamupäivällä menin ruokakauppaan.

***

Päivällä huomasin laulavani laulua, jonka nimi oli hukassa. Onneksi jälkikasvu on jo niin sivistynyt joululaulusaralla, että vastaus löytyi melkoisen vikkelästi. Näin lauloin:

Syttyi siunattu joulutähti
yöhön maailman raskaaseen,
hohde määrätön siitä lähti,
vie’ on auvona ihmisten

Tajusin vasta laulaessani, että melodia on kovin kaunis olematta mollivoittoinen, kuten suurin osa viime vuosisadan alussa sävelletyistä hartaammista joululauluista on. En ole koskaan erityisesti pitänyt tästä laulusta, sillä laulun alkupuolen sanat eivät puhuttele. Se on pienestä kiinni.

Sävellys Leevi Madetoja, sanat Alpo Noponen: Arkihuolesi kaikki heitä.