Sormiharjoituksia

Että minä odotan huomista.

Olen mennyt minuuttiaikataululla koko alkuviikon. Tietokoneen säätäminen käyttökuntoon ynnä ohjelmien asentaminen on ottanut kovasti aikaa, uusien ohjelmien opettelusta ja uusien pohjien tekemisestä puhumattakaan. Siihen päälle tapahtumajärjestelyjä, jotka venyivät kaikesta huolimatta tälle viikolle asti, sekä ihan normaalit arkirutiinit ja ne varsinaiset työt.

Kyllä kaikki koneen vääntämiset pitäisi ajoittaa hiljaiseen aikaan, ei keskelle kiirettä. Muistaisinkohan vielä seuraavalla kerralla?

***

Huomenna ei ole kiire.

Hommilla voi olla kiire, mutta minulla ei, sillä huomiselle ei ole yhtään kellotettua tehtävää. On vain pitkä lista asioita, jotka meinaan saada tehtyä. Aloitan aamusta ja jatkan niin pitkään kuin jaksan.

hakusanoja kiire, tietokone
Ei kommentteja »

Meillä oli tänä vuonna tosi hieno kuusi. Eihän se hakijan mielestä ihan täydellinen ollut, mutta mahdolliset aukot ja vajavaisuudet katosivat, kun nostelin jälkikasvun kanssa kaksi reilun kokoista laatikollista koristeita sen oksille. Se oli hieno kuusi.

Tiedän, että iso osa ihmiskuntaa riipii koristeet kuusesta ennen uutta vuotta, ja melkein kaikilla joulu loppuu viimeistään loppiaiseen. Minusta joulukuusen valoa ja koristeiden kimallusta on kiva katsoa varsinkin iltayöstä, joten emme pitäneet tänäkään vuonna kiirettä kuusen riisumisella. Alustava ulkostamispäivä oli Nuutin päivä, 13. tammikuuta.

***

Mutta se tiistai sattui olemaan aika kiivastahtinen päivä. Ja niin oli keskiviikkokin, ja torstai. Ja perjantaina olin jo ihan puolikuollut. Lauantaina suunnittelimme jo kovasti, mutta halusin vielä saada otettua muutaman hämärävalokuvan kuusesta, joten aikataulutimme kuusen riisumisen sunnuntaille.

Paitsi että sunnuntaina lapsen kamerasta olivat patterit lopussa, ja hän oli jo etukäteen tilannut mahdollisuuden ottaa kuvia puolipukeisesta kuusesta. Joten lykättiin projekti tähän iltapäivään.

***

Paljon nopeammin kuusesta koristeet lähtevät kuin ne siihen saadaan. Puolessa tunnissa oli kuusi enää tähden irrotusta vaille (luovutan mielihyvin tämän tehtävän perheen vähemmän korkeanpaikankammoiselle aikuiselle osapuolelle).

Oli se vielä riisuttunakin hieno kuusi, vaikkei enää joulukuusi ollutkaan.

P.S. Kyntteliköt, tonttuparaatit sun muut ovat vielä esillä, samoin keittiön ikkunan sydän- ja tähtimobilet. Pikkuhiljaa siirtelen niitä laatikoihin. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ikkunakoristeet poistuvat pääsiäiseksi, paitsi ne koristeet, jotka unohtuvat ikkunaan ja osuvat silmään seuraavan kerran lokakuun alkupuolella. Ja silloinhan on turha niitä enää poiskaan ottaa.

hakusanoja joulu, koristeet
Ei kommentteja »

Minä pidän tv-ohjelmien uusintakierroksista. Katson hyviä sarjoja mielelläni uudestaan, parhaat kun kestävät sen toisen, kolmannen ja ehkä jopa neljännenkin kierroksen ihan mainiosti, jos ensinäkemisestä on kulunut enemmälti aikaa.

Esimerkiksi Frasier, jota Nelonen uusii myöhäisilloissa ja sunnuntaisin putkena, jaksaa naurattaa. Osa jaksoista on saattanut jäädä ensimmäisellä esityskierroksella näkemättä, osasta muistan hyvin, mihin suuntaan juttu menee. Yhtä kaikki, katson sen aina, jos mahdollista.

***

Joskus uusinnat tulevat tarpeeseen. Tänään alkoi ykkösellä alusta sarja Gilmoren tytöt, jota en ole koskaan katsonut yhtään jaksoa. Tietävämmät olivat minulle sarjaa kehuneet, joten tänään otin asiakseni katsoa ensimmäisen jakson.

Ja sehän oli aivan loistava! Mainiota dialogia, kiinnostavia hahmoja, hyvin rakennettuja kohtauksia. Mainitsinko jo dialogin?

***

Varoittava esimerkki huonosta uusintapolitiikasta: Nelonen, muistaakseni, alkoi näyttää Moonlighting-sarjaa – suomeksi paremmin tunnettu nimellä Konnankoukkuja kahdelle – joskus pari vuotta sitten. Sitä nähtiin se mitä nähtiin lauantai-iltapäivien kevät- ja kesäuusintoina, ja sitten se katosi. Vhum!

Eipä hätää: tänä syksynä uudenuutukainen kanava Viisi (joka yöaikaan pyörittää Voicen ohjelmaa) aloitti sarjan alusta sunnuntai-iltaisin. Missasin pari ensimmäistä jaksoa, mutta sitten pääsin vauhtiin mukaan. Paha kyllä, menivät jossain kohti huomaamattani rukkaamaan ohjelmakartan uusiksi, ja siirsivät ohjelman lauantai-iltaan. Jäi jokunen jakso välistä, mutta pääsin taas ohjelmakartan syrjään kiinni, kunnes joulun alla ohjelma katosi ohjelmistosta. Vhum!

Enkä kummallakaan kerralla onnistunut näkemään ykköskauden suosikkijaksoani, eikä kummallakaan uusintakierroksella päästy myöhempien kausien suosikkeihini asti. Vhum vaan!

***

Yksi sarja on, josta ei ole saatu uusintaa, vaikka olen sitä kovasti haikaillut, nimittäin Six feet under (Mullan alla). Minulta jäi sarjan ykköskausi kokonaan näkemättä, mikä on suuri aukko audiovisuaalisessa sivistyksessäni. Toivottavasti Ylen Ykkönen sai HBO-kaupassaan myös hautaustoimistosarjan esitysoikeudet.

hakusanoja sarjat, tv, uusinnat
Ei kommentteja »

En nyt muista, kenen silmin siinä mainoksessa maailmaa katsottiin, mutta iskulausetta mukaellen: maailma näyttää nyt erilaiselta. Olen nyt jo puolitoista päivää tuijottanut uuden työläppärini näyttöä, ja se tuo Internetiin ja ohjelmiin aivan uuden ulottuvuuden.

Olen puolitoista päivää ajanut konetta sisään. Eilinen meni käyttöjärjestelmän asennuksessa ja käynnistyslevyjen polttamisessa ynnä langattoman hiiren käyttöönotossa (nettiyhteys löytyi heti, kun pistin plugin kiinni – varsinainen plug-and-play). Yö jatkui Firefoxin ja Thunderbirdin asentamisella, ja tämä päivä on kulunut muita käyttöohjelmia asentaessa ja asetuksia räpätessä. Pikkuisen olen jo ehtinyt ihan oikeita töitäkin tekemään.

Sormet hakevat home- ja end-nappuloita aivan väärästä paikasta, ja control-namiskaa hakkaan tuhkatiheään, kun luulen löytäneeni deleten. Näppis on sentään likimain normaalikokoinen, ja mikä tärkeintä, tässä on ihan täysverinen numeronäppäimistö. Se helpottaa kummasti elämää taulukkolaskentaa käyttäessä.

***

Olen nyt kaksi päivää pessyt käsiäni vähän väliä, että sormet eivät tahmaisi näppäimistöä ja koneen hiirilevyä. Saa nähdä, miten kauan tätä masiinaa jaksaa palvoa.

hakusanoja asennus, läppäri, tietokone
Ei kommentteja »

Koulun aloitus on jännä paikka. Täytyy olla penali, kynät ja kumit, vihkot, mapit sun muut olennaiset. Ei sillä väliä ole, onko koulukas ala-asteella vai aikuiskoulutuksessa.

En hankkinut uutta koululaukkua, äidiltä sosialisoitu nahkasalkku käy tähän tarkoitukseen hyvin. Vanha penalinikin ajaa asiansa. Mapin olisin ostanut, mutta sitä mappimallia, joka minua olisi kiinnostanut, oli myynnissä tasan oranssina, vihreänä ja sinisenä. Täytyy siis varmaan tyytyä ihan tavalliseen mappiin.

Jotain sentään olen hankkinut: ostin irtopapereille pinkin, samettikuvioidun kulmalukkokansion. Jos ei muuta, niin sitä on kiva silitellä inspiraatiota odotellessa.

***

Täytin tänään kalenteriin kaikki vuoden lähiopetuspäivät, niitä on kerta, pari kuukaudessa. Siinä vaiheessa se kolahti: taas olisi tarkoitus tehdä tavoitteellisia opintoja.

Juuri nyt ajatus se tuntuu kivalta.

hakusanoja opinnot
Ei kommentteja »