Merkinnät teemasta ''

Punainen proto

Punaisesta on aina ilo tehdä.

Suunnittelin ennen joulua korumallin, joka nielee paljon kaikkea. Piti tehdä suunnitelmia ja laskelmia useampaankin otteeseen kieli keskellä suuta, kun en hirvennyt pyöräyttää koekappaletta tuosta vain. Varastoon hankin värkit siniseen, vihreään, meripihkan väriseen, violettiin ja mustaankin koruun – sekä tietysti punaiseen.

Prototyyppi valmistui punaisesta. Ei pelkästään minun mielikseni, vaan erityisesti siksi, että minulta oli tilattu nimenomaan punainen syntymäpäivälahjakoru.

***

Prototyyppi lähti tänään päivänsankarille koekäyttöön.

Koru tulee vielä takaisin renoveerausta varten, sillä tiedän jo valmiiksi, että lukkosysteemin koeversio on liian heppoinen. Samalla saan työstää muut ilmenneet ongelmat pois päiväjärjestyksestä.

Joskus keväämmällä, kun tuote alkaa olla lopullisessa kuosissaan, pääsen valmistamaan ensimmäistä myyntierää: sinistä, vihreää, meripihkaa, violettia, mustaa – ja toki kauppaan tulee punainenkin yksilö.

Sangatonta

Aurinko on paistanut muutamana päivänä kirkkaasti. Olen siis vetänyt tiiviisti verhot kiinni kaikkiin eteläänpuoleisiin ikkunoihin ja välttänyt ulos katselua. Ainoa tapa estää jatkuva päänsärky.

Joskus on silti mennä päivänpaisteella ulos. Onneksi on aurinkolasit.

Kaivoin tänään aurinkolasini (voimakkuuksilla) esille ensimmäistä kertaa noin puoleen vuoteen. Oli pakko ajaa tavallisilla laseilla optikolle asti: toinen sanka oli irronnut.

Sitä en vieläkään ymmärrä, miten yksi kriittinen ruuvi on voinut laseista irrota ja mihin se on kadonnut, kun sitä ei kotelosta löytynyt. Sen täytyy olla sen saman kotitontun syytä, joka on hävittänyt minulta myös parhaan lyijytäytekynäni, ketjupihdit, erään koreografiatallenteen, lukion musiikinkirjani ja yhden tietyn sukan, jota yritin lauantaina epätoivoisesti etsiä. Hmpf.

Lisää lapsista

Lapsilisät eivät jää säästöön, uutisoi päivän Ilkka*. Se ei ole useimmille lapsiperheille uutinen. Ehkä jotkut hyvin toimeentulevat perheet voivat laittaa lapsilisät tilille kasvamaan korkoa, mutta ainakin meillä ja tuttavaperheillä lapsilisät eivät ehdi pankkitilillä makaamaan: joka euro menee arkikäyttöön.

Aamulehti nosti eilen uutiseksi lapsilisien arvon romahtamisen. Kuluttajahinnat ovat porhaltaneet ylöspäin sitä tahtia, että lapsilisän ostovoima on tätä nykyä neljänneksen heikompi kuin viime vuosikymmenellä.

***

Vuonna 2011 lapsilisät sidotaan indeksiin. Kiva juttu. Kela saa lähettää tiheämmin niitä tiedotuslappujaan, jotka lähetetään vain, kun maksettavan lapsilisän määrä muuttuu.

Olkoon lapsilisän arvo tippunut miten paljon tahansa viidessätoista vuodessa, olen silti sitä mieltä, että lapsilisä ylipäänsä on hieno juttu. Vuodessa kaksilapsinen perhe saa 2520 euroa verotonta tuloa, eikä sen eteen tarvitse tehdä yhtään mitään. Eduksi on toki, että joku väestönosa käy töissä ja maksaa veroja, jotta tämäkin etuus saadaan maksettua.

Toivottavasti veroja maksava kansanosa on vielä parinkymmenen vuoden kuluttuakin niin suuri, että lapsiperheitä on vara tukea lapsilisällä.

Kahta asiaa ei elämässä voi pitää itsestäänselvyyksinä: rakkautta ja sosiaalietuuksia.

*Suoraa linkkiä Ilkan uutiseen ei tule, sillä en onnistunut löytämään uutista sivuilta – arkistosta se toki löytyisi, mutta arkisto on vapaassa käytössä vain kestotilaajille.

Reiru kampanja

Etelä-Pohjanmaan yrittäjät on käynnistänyt monien muiden yrittäjäjärjestöjen tapaan kampanjan, jonka voimalla mennään taantuman yli.

Minäkin kävin osallistumassa kampanjaan viime viikolla. Tähän päivään mennessä mukana on jo 193 eteläpohjalaista yritystä.

Kampanjan teemalauseessa käytetty murre tosin kalahtaa korvaan. Näillä seuduinhan ollaan vielä oikeastaan siirtymämurteen alueella eikä puhuta niin leviää kuin lännempänä. Vaikka ärrää pukkaa vähän joka sanaan, ei silti tulisi mieleenkään puhua “reirusta”.

Se meni jo

Tiedän, miksi ystävänpäivä on keksitty: jotta minä ja kaltaiseni tuntisivat syvää syyllisyyttä siitä, että eivät kykene muistamaan ystäviään edes yhtenä päivänä vuodessa.

Kysehän ei ole siitä, ettenkö muistaisi, vaan siitä, että näyn olevan kykenemätön muistamisiin. Vähän sama juttu on syntymäpäivien kanssa. Voin tältä istumalta luetella lähestulkoon kaikkien ystävieni syntymäpäivät ja vuodet, mutta todennäköisyys, että itse syntymäpäivänä muistaisin pistää tekstarin tai sähköpostin tai – varjelkoon – kortin postiin, on yhtä suuri kuin todennäköisyys, että…

… ei sille löydy vertailukohtaa. Niin vain tuskin käy. Sorry, mates.

***

Aina joskus törmää sellaiseen musiikkiin, jossa on jotain kovin kiehtovaa. Viikonloppuna olen kuunnellut tätä kappaletta uudestaan ja uudestaan (ja sitä teen äärimmäisen harvoin). Älkää piitatko laulajan lievästä lässytyksestä, siihen tottuu kyllä.

Ja hengittäkää syvään ennen saksofonisooloja. Ne vievät jalat alta.

Bittersweet: The Bomb (YouTube), levy Drama julkaistaan maaliskuussa. Bongasin kappaleen Maikkarin tiistai-illan sarjasta Lipstick Jungle, jossa se soi tunnarina.