Merkinnät teemasta ''

Käteni tekevi, aivoni ajattelevi

Kurssia on takana kolme lähipäivää. Kaksi ensimmäistä toivat päänsäryn: en ole istunut ikuisuuksiin luentosalissa ja katsellut yläviistoon pää hartiaseudun lihasjännityksen varassa. Totesin viime kerran jälkeen, että tämä peli ei vetele.

Otin tänään mukaan neuletyön (ikuisuusprojekti, kaitale palmikkovillapaitaan, joka on tehty joskus arviolta 13 vuotta sitten siihen jamaan, missä se sittemmin on ollut). Istuskelin päivän tikuttaen palmikkoista kaitaletta, joka eteni tuntien mittaan yllättävän paljon. Sopivasti aivotonta työtä – palmikoista huolimatta –, joten kädet saivat tehdä ja aivot keskittyä siihen, mistä kulloinkin puhuttiin.

Melkein harmittaa, etten oivaltanut tätä jo opiskeluaikoina. Osa luennoista oli toki sellaisia, että muistiinpanoja piti kirjoittaa kynä sauhuten, mutta toisilla luennoilla – ensimmäisenä tulee mieleen legendaarinen estetiikan perusteiden luento – pieni käsityöprojekti olisi varmasti helpottanut a) olennaiseen keskittymistä ja b) hereillä pysymistä.

Katharsis

maailman palaset
loksahtelevat paikoilleen
ja näen kauas

***

I don’t know what’s going on
can’t work it out at all
what ever made you choose me
I just can’t believe my eyes
you look at me as though
you couldn’t bear to lose me

now
no matter where I am
no matter what I do
I see your face appearing

like an unexpeted song, an unexpected song
that only we are hearing

(Unexpected song musikaalista Tell me on a Sunday / Song and dance, sanat Don Black, sävel Andrew Lloyd Webber)

YouTube-linkkejä: Melissa Marshall, Melissa Manchester, Noelle Sudrane – valitettavasti Sarah Brightmanin versio ei näy Suomessa

Urheilujuhlaa

Kunnan koululaisten hiihtokisat olivat tänään. Päivästä täpistiin jo pitkään etukäteen.

Valitettavasti viikonlopun lumisateet sotkivat viimeistelyharjoittelumme (hankeen hävinneellä ladulla on hankala hiihtää), mutta onneksi puutos ei vaikuttanut suorituksiin. Ei tarvinnut maalissa turvautua selityksiin.

Äidille riitti mainiosti se, että hiihto sujui mallikkaasti ja iloisesti. Jälkikasvu ei kuitenkaan pannut pahakseen, vaikka hiihto vei mitalisijoille saakka.

Toivottavasti hiihtokisoihin osallistumisen ilo säilyy tulevinakin vuosina.

Lohduttavaa

Tässä on taisteltu viime aikoina matalien lounassokerien kanssa. Ei ole kovin miellyttävää eikä suotavaa, että verensokeri tipahtaa koululounaalle kakkosella alkaviin lukemiin.

Edellisellä diabetespolikäynnillä tilanne oli toisenmoinen: lounaalla mentiin korkeilla ja alkuiltapäivästä hypoilla. Insuliinien muutoksella onnistuttiin siis siirtämään hypot lounasaikaan.

***

Useampaan otteeseen on tehnyt mieli hakata päätä seinään, kun verensokereilla, hiilihydraateilla ja insuliineilla ei tunnu olevan mitään loogista yhteyttä. Kovasti lohdutti tänään lääkärillä, kun lääkäri tutkiskeli omaseurantavihkoa ja huokaisi: “Eihän tässä ole mitään tolkkua.” Sitä mieltä mekin olemme olleet.

Mikä häkellyttävintä, verensokerimittausten keskiarvo on viimeiseltä kuukaudelta 8,5 paikkeilla, mutta HbA1c oli yli 8,5:n. Nämä kaksi lukuahan eivät ole yhtään verrannolliset: jos pitkäaikainen verensokeri eli HbA1c on 8,5, verensokeritaso on keskimäärin 13. Verensokeri siis huitelee tähdissä silloin, kun emme mittaa. Ei hyvä.

Nyt taas säädetään ja viilataan ja väännetään ja käännetään. Parin kuukauden päästä käydään katsomassa, auttaako insuliinien säätö.

Harvinaista hyötyliikuntaa

Muutama vuosi sitten talvisin sai tarttua kolaan ja lapioon taajaan. Nyt ei pariin talveen ole tarvinnut juuri harrastaa tätä hyötyliikunnan muotoa.

Lunta on tullut perjantaista asti, joten auto alkoi peittyä vahvaan lumikerrokseen ja matka autolle muuttui kahlaamiseksi. Kun mittari nousi nollan liepeille, katolle kertyneet lumet tulivat rysäyksenä alas.

Päätin ottaa päivän liikunta-annoksen hyöytyliikuntana, ja tartuin kolaan ja lapioon.

Työstä kävi. Sitä paitsi urakassa ei ollut alamäkiä, jotka olisi voinut vain viillettää alas.