Merkinnät teemasta ''

Simahdusvaara

Etelä-Pohjanmaan itämainen ilta oli lauantaina. Kotio ehdittiin vielä saman vuorokauden puolella.

Sunnuntain nukuin ja torkuin ja olin ja lepäilin (ja kävin vetämässä yhden opetusperiodin) ja torkuin ja simahdin lopulta sohvalle.

Maanantain työstin haukottelusta piittaamatta tapahtuman jälkitöitä (ja torkuin) ja kävin kaupassa tasapainottamassa perheen ruokahuoltotilanteen ja torkuin ja simahdin lopulta sohvalle.

Tämän päivän olen käynyt läpi kalenteria, tehnyt varauksia, peruutuksia, aikataulumuutoksia ja päivityksiä, vastaillut vastausta odotteleviin sähköpostiviesteihin ja valmistellut loppukevään opetuksia. Illalla kävin pitämässä tunnit, ja nyt harkitsen, menisinkö sohvalle katsomaan televisiota. Simahdusvaara on yhä akuutti.

***

Kahden tanssitapahtuman järjestäminen viikon välein käy työstä. Juuri, kun on edellisestä selvinnyt ja kroppa huutaa lepoa, täytyy siirtyä paahtamaan täysillä seuraavaa. Eikä tilannetta toki helpota se, että nyt, kun univelkoja olisi hyvä päästä nukkumaan, on aina työstää seuraava Ishtar.

Toisaalta kahden hyvin samankaltaisen tapahtuman tekeminen sarjatyönä on myös kätevää: kun saman työn tekee molempiin, homma lutviutuu sukkelammin.

***

Tässä kohti kiitokset itämaisen illan esiintyjille, yleisölle ja erityisesti järjestelytiimille. Ilta pysyi aikataulussaan ja eteni ilman valtaisia ongelmia, joten tapahtuma taisi onnistua ihan mukavasti.

Erityiskiitokset omille tanssijoilleni, jotka tsemppasivat toisen esiintymisen lyhyen ajan sisällä ja esiintyivät hienosti. Hymyjäkin löytyi!

Pitkäkeskiviikko

Näinä päivinä alkaa tuntua siltä, kuin päivät olisivat loputtomattoman pitkiä.

Aamulla aloitin urakoinnin ennen kahdeksaa, siis 15 tuntia sitten. Olen lähetellyt sähköposteja, soitellut puheluja, lähetellyt lisää sähköposteja, tarkistanut tilastoa, täyttänyt nettilomakkeita, viilannut taulukkolaskentaa, lähetellyt taas sähköposteja, ratkaissut muutaman ongelman ja lähettänyt vielä muutaman sähköpostin. Tuossa vaiheessa kello oli puoli kolme.

Sittemmin olen käynyt vilkuilemassa sähköpostia, vastaillut muutamaan viestiin, työstänyt kasan korunosia, valmistautunut iltaan, käynyt kaupassa (ostoslistalla kassalipas, printterin mustetta ja poltettavia audio-cd-levyjä – siitä ollaan hiljaa, mitä muuta mukaan tarttui), lähetellyt tekstiviestejä ja vetänyt illan opetukset. Ja sitten takaisin koneelle käymään läpi akuutit sähköpostit ja tutkimaan taulukkolaskentoja ja…

Päivän sähköposti- ja tietokonekiintiö alkaa olla täynnä. Menen siis television ääreen kasaamaan koruja. Eihän se ole mikään työpäivä, joka ei kestä vähintään 16 tuntia.

Satunnaisotantoja

Osaan minä ajatella tätä nykyä jotain muutakin kuin tanssia – siis ajoittain, pieniä hetkiä kerrallaan (silloin, kun tanssitapahtumien pohdiskelu ei varasta koko aivokapasiteettiani).

Tänään pohdin seuraavia asioita:

  • miten pitkään perhe pärjää, jos en tänään(kään) käy kaupassa (ainakin tämän päivän, näimmä)
  • ehtisinkö millään tekemään itselleni uusia korvakoruja (en)
  • kauanko oikein levyaseman tietojen pakkaaminen kestää (yli puoli tuntia, mutta se on vanha kone)
  • olenko luvannut tälle viikolle jotain sinä aikana, jonka kalenteri on ollut hautautuneena tanssitapahtumapaperikerrostumien alle (toivottavasti en, vaikka vähän ontolta vatsanpohjassa tuntuukin)
  • voiko kristallikivideodorantin laittaa vartalotalkin päälle (jaa, kai sen voi, kun menin kiiruulla läträämään talkin kanssa)
  • voinko jo lähteä ihmisten ilmoille kävelykengissä (en, nilkkoja palelee)
  • voinko jo vaihtaa talvitakin kevyempään takkiin (en, minua palelee)
  • viitsinkö purkaa viitisentoista kerrosta lapsen villapaitaa rumannäköisen palmikkoviritelmän vuoksi (en viitsinyt, purin sen sijaan muutaman silmukan viidentoista kerroksen matkalta ja korjasin palmikon silmukoiden)
  • milloin ehtisin ostamaan kassalippaan (äh, tämä on itse asiassa tanssiliitännäinen ja siten tästä listasta hylätty)
  • onko kello 16.30 hyvä hetki aamupalalle (oli tänään, söin kaurapuuroa)
  • tarvitsenko todellakin uudet rintaliivit (ehdottomasti, sillä ne ovat punaiset)
  • jomottaako alaselkääni vain siksi, että ystävälläkin on selkä kipeänä (mahdollisesti kyllä tai ainakin suurimmaksi osaksi juuri siksi)
  • voiko lounaan syödä kello 21.45 (sama se, millä nimellä sitä kutsuu, söinpähän kummiskin)
  • onko pakko nukkua silloin, jos väsyttää (riippuu siitä, onko aikaa)
  • voiko päivällisen syödä kello 23.15 (ei, jos ei ole kerran käynyt kaupassa, koska ei ole mitään syötävää)
  • hidastuuko aika silloin, kun on kiire (luultavasti ei, mutta aivotoiminta nopeutuu)
  • jos on väsy mutta kiirus, kumpi voittaa: väsyturta vai vilkastunut ajattelukyky (toistaiseksi ratkaisematon)

Kuten huomaamme, minulla on muutakin elämää kuin tanssi. Ainakin pieninä hetkinä kerrallaan.

Kiitos, sanoo puoliväsy

Perjantai-ilta, siis Onnenvärinät, onnistui oivallisesti. Yleisö tykkäsi, tanssijat tykkäsivät, minä tykkäsin.

Hurja tunne, kun ilta rullaa ja koko talven harjoitellut tanssit seuraavat toinen toistaan sulavana jatkumona. Olin miestä, kaikista tansseista ja tanssijoistani.

***

Kiitos, kaikki tanssijani ja ihana yleisö! Kiitos onnistuneesta ja tunnelmallisesta illasta, hyvästä hengestä, tanssin ilosta ja hymyistä.

Nyt on taas intoa ryhtyä suunnittelemaan ensi talven tansseja ja ensi kevään päätösjuhlaa. Se suunnittelu nimittäin alkoi suurinpiirtein sunnuntai-iltapäivänä (lauantai meni ihan puoliunessa).

20 tuntia

Kirjoitin juuri työlistaa viimeiselle 20 tunnille. Se oli pitkä, mutta sehän ei ole yllätys. Aina hommat kasaantuvat viimeiselle vuorokaudelle.

Huomenna tähän aikaan olen rättiväsynyt mutta toivottavasti hyvin tyytyväinen. Odottelen sellaista “antoi kaikkensa” -fiilistä.

***

Tänään oli viimeiset kenraalit, ja hiottiin muutama tanssi valmiiksi. Kun on koko talven katsellut treenivaatteita, tanssit näyttävät esiintymisasuissa tosi hohdokkailta.

Kun omaa iltaa tekee, täytyy tietysti olla julkisesti sitä mieltä, että illan ohjelmisto on onnistunut. Mutta minä olen kyllä ihan oikeasti sitä mieltä, että meillä on koko joukko hienoja tansseja. Tulee komea ilta.

***

Vielä kiinnostuneille tiedoksi: Onnenvärinät perjantai-iltana kello 19. Lippuja ei myydä enää ovelta ja minä en enää sähköpostin ääressä taida huomenna joutaa olemaan, joten luuri käteen, jos mieli halajaa tanssi-illasta nauttimaan!