Simahdusvaara
Etelä-Pohjanmaan itämainen ilta oli lauantaina. Kotio ehdittiin vielä saman vuorokauden puolella.
Sunnuntain nukuin ja torkuin ja olin ja lepäilin (ja kävin vetämässä yhden opetusperiodin) ja torkuin ja simahdin lopulta sohvalle.
Maanantain työstin haukottelusta piittaamatta tapahtuman jälkitöitä (ja torkuin) ja kävin kaupassa tasapainottamassa perheen ruokahuoltotilanteen ja torkuin ja simahdin lopulta sohvalle.
Tämän päivän olen käynyt läpi kalenteria, tehnyt varauksia, peruutuksia, aikataulumuutoksia ja päivityksiä, vastaillut vastausta odotteleviin sähköpostiviesteihin ja valmistellut loppukevään opetuksia. Illalla kävin pitämässä tunnit, ja nyt harkitsen, menisinkö sohvalle katsomaan televisiota. Simahdusvaara on yhä akuutti.
***
Kahden tanssitapahtuman järjestäminen viikon välein käy työstä. Juuri, kun on edellisestä selvinnyt ja kroppa huutaa lepoa, täytyy siirtyä paahtamaan täysillä seuraavaa. Eikä tilannetta toki helpota se, että nyt, kun univelkoja olisi hyvä päästä nukkumaan, on aina työstää seuraava Ishtar.
Toisaalta kahden hyvin samankaltaisen tapahtuman tekeminen sarjatyönä on myös kätevää: kun saman työn tekee molempiin, homma lutviutuu sukkelammin.
***
Tässä kohti kiitokset itämaisen illan esiintyjille, yleisölle ja erityisesti järjestelytiimille. Ilta pysyi aikataulussaan ja eteni ilman valtaisia ongelmia, joten tapahtuma taisi onnistua ihan mukavasti.
Erityiskiitokset omille tanssijoilleni, jotka tsemppasivat toisen esiintymisen lyhyen ajan sisällä ja esiintyivät hienosti. Hymyjäkin löytyi!