Kirkasta ja hämärää
Mondayjakelun osoitteena sitä ja tätä
En ole auringonpaisteihmisiä, monellakaan mittapuulla arvioituna. Minua nyppii se konkreettinen auringonpaiste, josta niin monet ulkosalla nauttivat. Ja erityisesti minua nyppii se, että se pahalaisen auringonpaiste tuppaa myös taloon sisälle.
Eilen aurinko loimotti nähtävästi ihan siitä ilosta, että on kevät. Ulkona oli kirkasta, mutta vielä kirkkaampaa oli, kun katsoi sisältä ulos. Tuloksen voi arvata: päänsärkyhän siitä tuli. Mielessä jo kävi – kuten niin monena kevätpäivänä aiemminkin –, että pitäisikö siirtyä käyttämään aurinkolaseja myös sisällä. En kaivanut laseja esille, menin sen sijaan päiväunille päänsärkyä parantelemaan.
***
Tänään mentiin sitten toisessa ääripäässä. Iltapäivästä alkoi hämärtää kuin ukkosella ikään. Onneksi tuli vain sade, sillä sähkökatkoja en juuri nyt näillä konetöiden määrillä kaipaa.
Siinä missä eilen vedin kaikki mahdolliset verhot kiinni, jotta sisällä olisi edes vähän hämärämpää, tänään sain vetää verhoja auki ja silti piti laittaa kattovalot päälle.
***
Nyt eletään vielä sitä aikaa, että näillä leveyksillä on öisin ihan pimeä. Ilmatieteen laitoksen mukaan aurinko nousi tänään kahta minuuttia vaille viideltä ja laski varttia vaille kymmeneltä. Päivän pituus oli siis 16 tuntia ja 47 minuuttia.
Keski-Lapissa päivä on jo nyt puolitoista tuntia pitempi. Siellä ei ole enää pitkä aika yöttömään yöhön – se alkaa Sodankylässä toukokuun lopulla.
***
Jostain syystä aurinko ei keskellä yötä ikinä aiheuta päänsärkyä.