Merkinnät teemasta ''

Itseensä tyytyväinen

Eihän se keikka täydellinen ollut, pois se meistä. Mutta hyvä silti, noin kokonaisuutena. Monipuolista, vaihtelevaa, värikästä, iloista.

Tulihan siellä kämmättyäkin pariin otteeseen. (Kämmäysten analysointi on mielekästä kuunneltavaa vain toisen esiintyjän mielestä. Se on vähän samaa kuin jos jää korttipelin jälkeen pohtimaan ääneen, että jos olisin sittenkin lyönyt sen padan… Sivustaseuraaja ei jaksa menneiden ruotimisesta innostua.) Totean siis yleisluontoisesti, että tulihan sitä tehtyä tansseista paikoin uudisversioita ja muutamaan otteeseen reagointikyky laahasi pahasti perässä. Mutta se kuuluu asiaan.

***

Speli-keikka Kuortaneella Aalto-ravintolassa oli kaikkinensa mukava kokemus. Joukossa oli yksi ensikertalainen tanssija ja muutama sellainen, joilla on takana vasta pari esiintymistä, mutta valtaosa väestä oli tanssikonkareita.

Salissa ihmiset olivat lähellä, joten esiintymisestäkin tuli intensiivisempää. Oli helppo hymyillä. Kuten eräs konkariosaston tanssiystävä totesi: “Se hymy irtoaa joka kerta helpommin ja helpommin.” (Sitaatti ei ole välttämättä sanatarkka, mutta kiteyttäää asian ytimen.)

Olemme esiintyneet Aalto-hotellissa jo kertaalleen aiemminkin, kun Sahara järjesti samassa tilassa keväällä Etelä-Pohjanmaan itämaisen illan. Silloin meillä oli tilaa enemmän, nyt tanssilattia oli pahimmoisen pieni. Hyvin tanssiryhmäni kuitenkin skarppasivat ja sovittivat liikettä käytettävissä olevaan tilaan. Edes Alhenan milayabaladi, jota ei ole tehty postimerkkin kokoisille lattioille, ei mennyt sähellykseksi, vaikka tilaa milayan heiluttamiselle ei juurikaan ollut.

***

Oli hieno keikka. Hyvät tanssit, onnistunut kokonaisuus, kiva yleisö. Ja ennen kaikkea mainiot, motivoituneet tanssijat. Minulla on ilo ohjata isoa joukkoa ihania tanssijoita. (Ensi viikolla sitten taas treenit. Eipä jäädä killumaan sinne onnenkukkuloille.)

Kenraaleissa on tunnelmaa

Tänään kolme tanssiryhmääni kokoontui kenraaliharjoituksiin. Viime hetken uudelleenjärjestelyiltä ei vältytty, mutta ratkaisevimmat ongelmat (= vaatteidenvaihdot) saatiin ratkottua. Siirtymät tanssista toiseen ovat niitä kriittisiä kohtia. Itse tanssithan on viime talven ja kesän aikana treenattu siihen kuntoon, että ne sujuvat kyllä.

Olen varsin tyytyväinen meidän tanssikokonaisuutemme monipuolisuuteen. Kolmen vartin keikassa on niin kansantanssia, perinteistä itämaista kuin disco orientaliakin. Tämän illan läpimeno osoitti, että kokonaisuus myös mahtuu puvunvaihtoineen päivineen säädettyyn kestoonsa – raskas kivi vierähti sydämeltä.

Neljän tunnin harjoitusrupeaman jälkeen väsyttää vietävästi, mutta lohduttaudun (?) sillä, että tämä väsymys ei ole mitään verrattuna siihen väsymykseen, mitä tunnen lauantaiaamuna, kun herään ennen puolta kahdeksaa herättelemään jälkikasvua, jotta ehdimme ajoissa heidän Speli-keikkansa kenraaliharjoituksiin…

***

Vielä virallinen mainososio:

Eteläpohjalaiset Spelit Kuortaneella, itämaisen tanssin esitys 21–21.45 Liikuntahotellin Aalto-ravintolassa. Luvassa upeita tanssijoita, iloisia ja näyttäviä tansseja sekä vuoden vinkeimmät vaatteidenvaihdot!

Luonnon oma botox

Turpeat huulet ovat kuulemma in. Kokeilin, en pitänyt.

Ehkä olisin suhtautunut toisin, jos tavoitteena olisi ollut saada lisää massaa huuliin. Tämä tuli vähän niin kuin vahingossa, ja vielä toispuoleisena. Sitä paitsi se kutitti ja kihelmöi.

Pikaisen diagnoosin perusteella veikkasin – yllätys yllätys – allergiaa. Mahdollisten aiheuttajien karsintakierrokselta ykkössuosikiksi nousi siitepöly. Parhaillaan heinät ja pujo sotkevat lisääntymistavoitteillaan pienen ihmisen elämää.

Ei siis saa suudella miestä, joka on pelmuuttanut pihan heinikoita. Ei ainakaan ilman antihistamiinitabletteja.

Oikeastaan aikas hyvä päivä

Pientä pinnan kiristymistä on havaittavissa. Monta asiaa samanaikaisesti mietittävänä ja suunniteltavana, mutta tunteja turhan vähän.

Onneksi välillä on päiviä, joista tulee hyvä mieli. Tämän päivän kolme kohokohtaa:

Olen tänään pyrähdellyt töiden välissä Facebookissa (hyst, älkää nyt muistuttako, että kiireisempääkin tekemistä olisi ollut): olen kutsunut ystäviä, hyväksynyt ystäväpyyntöjä ja vaihtanut kuulumisia. Verkostoituminen on hauskaa.

Tapasin tänään yhden vanhan ystäväni pitkästä aikaa. Laskeskelin tuossa, että olisiko siitä seitsemän vuotta, kun viimeksi näimme kasvotusten. Kauan, yhtä kaikki. Niin ihania kuin verkkomaailma ja sähköpostit ja tekstiviestit ja blogit ovatkin, kyllä saman pöydän ääressä istumisellakin on puolensa. Oli kiva, kun kävitte!

Ja sitten tietysti päivän pallealihasten kiusaus, tanssitreenit. Meillä kerta kaikkiaan vain on niin kivaa. Tänäänkin juttu kulki aiheessa ja aiheen vierestä, ja parhaimmillaan nauroimme vedet silmissä. (Niin, ja tanssittiin me myöskin.)

Lisäksi päivän plussa: josko aina välillä olen sitä mieltä, että minulla on mainiot tenavat, niin erityisesti tänään olin sitä mieltä, että lapset olivat (ainakin osan päivästä) oikein ihania. Tämä tunne tuli siis poikkeuksellisesti jo ennen kuin jälkikasvu oli illalla nukkumassa.

Luovutin

Minut löytää sitten tätä nykyä Facebookista. Ja Twitteristä, useammallakin profiililla, kun on työkäyttöön omia ja henkilökohtaiseen oma. Ja yksi uusi blogikin on perusteilla.

Mutta niistä enemmän toiste. Nyt täytyy tehdä töitä, että saan Ishtarin painoon ennen Speli-hulinaa.