Merkinnät teemasta ''

Päivän puheenaiheet

Tänään on käyty monenlaisia tärkeitä keskusteluja.

***

“Äiti, tämä on tosi jännä kirja.”
“Ketkä siinä ovat päähenkilöitä?”
“X ja Y.” (No hei, en minä kaikkea voi muistaa, vaikka keskustelua rekonstruoinkin.)
Hetken hiljaisuus.
“Äiti, lukutaidosta on tosi paljon hyötyä.”

***

Ote keskeltä lasten ruokapöytäkeskustelua:
“… mutta kuka synnytti ensimäisen ihmisen?”
“Niin, ja kuka synnytti Jumalan?”

Äiti ei osannut vastata.

***

Elokuu päättyy tähän. Tänään oli jo ihan oikea syyspäivä: ei enää kovin lämmintä, mutta iltapäivällä hehkeä auringonpaiste sai koivuihin eksyneet keltaiset lehdet hehkumaan.

Pitääkö minun muka pistää jo kesäsandaalit talviteloille?

Insuliinisakkaa

Pistin lounaalla lapselle normaalisti insuliinit, kun auringon kilossa pysähdyin katsomaan insuliinia. Kirkkaan putelin sijaan säiliössä oli omituista kellertävää ainetta.

Reilun kolmen vuoden aikana meillä on käytetty insuliinisäiliö poikineen. Kertaakaan ei insuliinissa ole ollut mitään vikaa, emmekä ole tähän mennessä kaikesta päätellen onnistuneet jäädyttämään tai ylikuumentamaan insuliineja. Tämä on ensimmäinen kerta, kun insuliinissa on jotain häikkää.

***

Periaatteessahan ennen jokaista pistosta pitäisi tarkistaa silmämääräisesti, että insuliini on asiallisen näköistä. Siinä vaiheessa, kun pistoksia tulee ainakin seitsemän päivässä, viitisenkymmentä viikossa, parisataa kuussa – siinä laskussa yli 4000 pistosta tähän mennessä –, ei asioita joka kerta tule tehtyä kirjaimellisesti.

Ruuvataan neula kiinni, testataan jottako insuliinia tulee neulan läpi, valitaan oikea annostus ja pistetään. Ruuvataan neula irti, laitetaan se neulojenkeräysastiaan ja laitetaan suojus insuliinikynään.

Homma on siinä määrin rutiinia, että jollen joka kerta pysähtyisi miettimään, miten paljon insuliinia olen pistämässä, en pistoksen jälkeen enää muistaisi, paljonko pistin. Usein vielä kirjoitan annoksen sen saman tien seurantavihkoon ylös, varsinkin jos annos on jotenkin poikkeuksellinen.

***

Ylipäänsä viallista diabeteskamaa on näiden vuosien mittaan tullut vastaan aika vähän. Ajoittain liuskat kieltäytyvät kertomasta verensokeria ja mittari hälyttää jotain error-koodia. Jonkin verran on tullut vastaan tukkoisia neuloja, joista insuliini ei virtaa läpi. Toisinaan on osunut kohdalle lansetteja tai neuloja, jotka tuntuvat tylsiltä upouusinakin. Kerran on yksi verensokerimittari tiltannut pahemman kerran. Ja kuten todettua, insuliinin kanssa ei ole ikinä ollut ongelmia.

Niinpä epäilenkin, että jonkin sortin käyttäjähäiriö nytkin on tullut. Kenties neulan takaosaan on sormista tullut jotain likaa, joka on sitten painunut neulaa kiinnittäessä insuliinisäiliön sisälle.

Mutta ainakin seuraavan sadan pistoksen ajan muistan varmasti tarkistaa, että insuliini näyttää kirkkaalta ja virheettömältä.

(Lähes) täydellinen lauantai-ilta

Lapset nukkumassa. Pehmeää alpakkalankaa*. Greyn anatomian kakkoskausi, uudelleen nautittavana.

Keksin vain yhden tavan viettää täydellisempää lauantai-iltaa: se olisi kahdenkeskinen ilta mieheni kanssa. Tämä ilta tulee ehdottomasti hyvänä kakkosena.

*Ja helppo malli, jota on mukava kutoa samalla, kun heittäytyy anatomian pyörteisiin.

Hyötynäkökohtia

Näyttökoe takana, yhä hengissä. Huh!

Pahinta tällaisissa arviotilaisuuksissa ei ole niinkään se arvio vaan se, ettei tiedä, mitä raati odottaa. Päädyin turvautumaan tavalliseen selviytymisstrategiaani: tein sen, mitä parhaaksi näin.

Tätä metodia olen noudattanut menestyksekkäästi jo vuosia. Ensin luetaan tehtävänanto, sitten tuumataan ja lopuksi tehdään ihan oman pään mukaan. Jos se kelpaa, niin hyvä; jos ei, niin palautteessa saa kuulla, mikä meni pieleen.

***

Ainahan opinnot ovat elämää varten (eikös?), mutta toiset opinnot ovat enemmän kuin toiset. Edelleenkin muistoissani siintelee kirjallisuuden opintojen estetiikan perusteet, jonka oppeja en ole kyennyt elämässäni hyödyntämään – ei kai ihme, sillä kurssin asiat menivät tajunnantasostani korkealta yli.

Tällä kertaa oli ilo olla konkreettisten asioiden äärellä. Ei tarvinnut pohtia hypoteettisia asioita ja keksimällä keksiä esimerkkejä, vaan sai ottaa pohjaksi oman firman olemassaolevan tilanteen ja lähteä ruotimaan sitä ja kehittämään sen pohjalta asioita eteenpäin.

Näyttökokeiden myötä minulla on valmis toimialakaavio, liiketoimintasuunnitelma, kannattavuus- ja investointilaskelmat sekä puolivalmiina hinnasto ja pikkuista viilausta vaille kasassa laskuri, jonka avulla voin seurata tanssituntien kannattavuutta. Sitä paitsi olen istunut tunnin jos toisenkin pohdiskelemassa asioita ja selvittämässä itse itselleni tavoitteita ja päämääriä.

Ja sehän se opiskelun tärkein anti on: ymmärtää ja oivaltaa. Läpi menneet tentit ovat ansio sinällään, mutta jos niistä ei ole jäänyt mitään jälkiä aivotoimintaan, saman ajan olisi ehkä voinut käyttää hyödyllisemminkin.

Pikalaihdutus –30 %

Huomautettakoon aluksi, että minä pidän WordPressistä, pidän siihen mittakaavaan asti, että kaikkien blogieni alustana on WordPress, itse ylläpidettynä, ja jos joku kysyy, millä ohjelmalla blogia kannattaisi ryhtyä kirjoittamaan, niin WordPressiä suosittelen. Kaikesta huolimatta.

Mutta sen verran olen käyttänyt ärrinmurrin-sanoja tänä yönä, että sanottakoon nyt ihan julkisesti: ei WordPress täydellinen ole. Käyttäjän täytyy olla.

***

Olin lueskellut jo eri blogeista, että WordPressin uusimmat versiot tekevät automaattisesti muutoshistorian blogipostauksista. Tämä tarkoittaa, että jokainen tallennettu versio säilytetään blogin tietokannassa.

Tämähän on ihan loistava keksintö sellaisille blogeille, joihin kirjoittaa useampi henkilö, ja joista halutaan nähdä myöhemmin, kuka ja milloin on tehnyt teksteihin muutoksia. Mutta näin yhden ihmisen käytössä, varsinkin sellaisen ihmisen käytössä, joka mielellään tallentaa luonnoksia ja väliversioita ja joskus käy vielä korjaamassa lyöntivirheet ja linkkien virheelliset osoitteet sun muut julkaisun jälkeenkin – tällaisen ihmisen käytössä WordPressin revisiohistoria aiheuttaa vain tietokannan hallitsemattoman paisumisen.

***

Samalla kun päivitin blogieni WordPressin uusimpaan versioonsa (aivan, tein sen vasta tänä yönä, vaikka olisi pitänyt jo kaksi viikkoa sitten), ryhdyin tarkastelemaan tätäkin ongelmaa lähemmin.

Lisäsin wp-configiin php-rivin, joka estää revisiohistorian tekemisen (se ei kuitenkaan vaikuta automaattiseen tallennukseen, joten keskentekoiset blogimerkinnät tallentuvat edelleen säännöllisin väliajoin). Helppo nakki.

Sitten siirryin tutkimaan jokaisen blogin tietokantoja. Vaikka tapani tuntien olin jo asennoitunut siihen, mitä tuleman pitää, järkytys oli silti valtaisa: viime marraskuusta saakka – silloin revisiohistorian tallennus on ilmiselvästi muuttunut automaattiseksi osaksi WordPressiä – on blogieni tietokantoihin tullut keskimäärin puolet turhia rivejä näistä muutosversioista.

Suoritin tietokantojen laihdutuksen (käsin, jos sen rohkenen ääneen tunnustaa – en sentään uskaltanut antaa tietokannan siivouskomentoja siltä varalta, että olisin siivonnut samalla oikeat blogimerkinnätkin), ja lopputuloksena minulla on nyt noin kolmanneksen kevyemmät tietokannat. Olisipa keventäminen yhtä helppoa myös bittielämän ulkopuolella.

***

Jatkossa blogini pysyvät kevyinä, kiitos yhden ohjelmakoodiin lisätyn rivin.

Koska osaan kuvitella, että kaikkien bloginkäyttäjien mielestä php-tiedostojen muokkaus ja tietokantojen nysvääminen ei ole mukavaa iltapuhdetta, pidän kohtuuttomana, että revisiohistorian kytkemiselle päälle tahi pois päältä ei ole olemassa omaa suoraa valintanamiskaansa jossain asetusten kätköissä.

On siellä niin paljon turhempiakin valinnanmahdollisuuksia.