Merkinnät teemasta ''

Tervetuloa, marraskuu!

On pimeää, on. Tarkoitus oli sytyttää kynttilä pyhäinpäivän kunniaksi, mutten ole vielä ihan ehtinyt. Ehkä huomenna?

Kaipaan kylmää ja lunta, hitaita aamuja ja kynttilänvaloa. Lämmintä lekottelua huovan alla, hyviä kirjoja, käsitöiden tekemisen iloa. Rauhaa ja hiljaista oleilua.

Ehkä sitten marraskuussa? (Tai joulukuussa, sanoo realisti sisälläni. Tai joskus vuoden päästä, sanoo inhorealisti.)

Taas näkyy

Kävin tänään ostamassa lisää piilolinssejä. Vanha satsi kesti kiitettävän pitkään, mutta alkusyksyn uintirupeama verotti linssien määrää sellaista tahtia, että pohja on paketeissa ollut jo kauan näkösällä.

Enää ei ollut tarjolla samanlaisia linssejä, joita olen viime aikoina käyttänyt. Sovitettiin uusia kertakäyttöisiä linssejä, jotka tuntuivat varsin mukavilta.

Ongelma tuli poisottovaiheessa: linssi on niin liukas, että sen irrottaminen tuntui työläältä.

Tähän asti linssien poisotto on ollut vaikeaa lähinnä siksi, että silmät ovat kuivahtaneet ja ohuen ohut muovikalvo ei ole tahtonut irrota suosiolla. Nyt mennään toisessa ääripäässä. Linssissä on aiempaa enemmän kosteutusta, joten se on aiempaa liukkaampi, joten siitä on vaikeampi saada otetta, joten se on vaikeampi saada pois silmästä.

Tuli huomattua.

Toivottavasti harjoitus tekee tässä mestarin, vaikka treeniä onkin tyrkyllä melko harvakseltaan.

Loppu, alku ja rikosilmoitus

Tänään sain kirjoitettua itsearvioinnin loppuun. Olin näyttökokeessa aiemmin syksyllä, ja kokeen viimeisenä osiona oli itsearviointi. Koska arviointi ei lopu ikinä, päätin tänään, että nyt se teksti saatetaan loppuun ja laitetaan eteenpäin.

Tehty. Ruksattu työlistalta. Hyvä mieli.

***

Aloitin tänään kiinnostavan neuleprojektin. Ensimmäiset sentit kudottu, ja tässä kohti hehkutan lankaa: Cascade 220 Wool on mukavaa neulottavaa ja jälki on kauniin tasaista.

Projekti on testineule Villapeikon neulemallista. Minä siis testaan neuleohjetta, ennen kuin se julkaistaan. Tästä projektista varmasti enemmän lähitulevaisuudessa käsityöblogin puolella. Sen verran innoissani olen urakasta, että ilman muuta raportoin neuleen etenemistä myös täällä.

***

Lopuksi rikosilmoitus: minulta on varastettu lokakuu. Vielä joku viikko sitten se olla köllötteli tyytyväisenä kalenterissani, suhteellisen tyhjänä, mahdollisuuksia täynnä. Nyt se on kateissa.

Enkä minä ole ehtinyt tekemään oikeastaan mitään. En edes muista, mihin kaikki päivät ovat hävinneet.

Jos joku löytää eksyneen, tyhjän ja aika tasapaksun lokakuun tai sen riepaleita jostain, olkaa muruja ja toimittakaa se takaisin. Viikkokin riittäisi – tai edes viikonloppu.

Laskusuhdanteessa

Jos mittaa ruumiinlämpönsä kolme kertaa peräkkäin ja arvo on joka kerta 36,2, on kai uskottava kuumemittaria – siitäkin huolimatta, että oma olo sanoo, että 36,7 olisi likempänä todellisuutta. Tulosta pisti vähän arvailemaan sekin, että mittari piipitti valmista kovin nopeasti. (Mittaukset suoritettu kello viiden aikaan iltapäivällä valvotuissa testiolosuhteissa lämpimän peiton alla, kun olevinansa hytisytti niin kuin nousevan kuumeen kanssa hytisyttää.)

Jos sen sijaan tähän aikaan illasta kuumemittari tarjoaa laskusuhdanteista mittaustulosta 35,6 – 35,5 – 35,4, niin kuinka pitkään kannattaa mittaamista jatkaa?

Voiko ihminen saada spontaanin hypotermian? Jos aamuisin kuumemittari lopettaa nousun 34,8:aan, pitäisikö siitä huolestua?

***

Onneksi netti kertoo kaiken (kiitos, Google!).

Alilämmöksi luokiteltaneen alle 35,8:n ruumiinlämpö. Linkin mukaan alimmillaan ruumiinlämpö on aikaisin aamulla (vrt. lukemat 34,8) ja korkeimmillaan iltapäivällä kello 16–18 välillä (vrt. kello viiiden mittausprojekti).

Oikeasti hypotermia-termi liittyy siihen, että ruumiinlämpö laskee liian alas siksi, että ihminen on ollut pitkään kylmässä, ei siis kehon omatoimiseen lämmönsäätelyyn.

“Normaalioloissa esiintyvää alilämpöä ei lääketiede tunne lainkaan. […] Alilämpö ei kuulu minkään sairauden oireisiin.”

Entäs hypokondriaan?

Kärsivällisyys on hyve (oppilailla)

Alhenan illan tanssitreeneissä tehtiin ryhmäkuvioita.

Työn alla on khaligitanssi Persianlahdelta, ja siinä käytetään värillisiä isoja sinfonkimekkoja. Tällä kertaa tanssin ryhmäkuviointi lähtee mekkojen värien pohjalta. Niinpä kuvioinnin alkajaisiksi ihmiset saivat seisoskella erilaisissa väriyhdistelmissä, ja minä tuumailin, mitkä yhdistelmät näyttävät parhaimmilta. Aina välillä kävelytin pari ihmistä tuonne, pari tänne ja vaihdoin toisenväriset mekot vierekkäin.

Sen jälkeen siirryttiin liikkumaan värikuvioissa ja vaihtelemaan paikkoja vauhdissa. Tuumailtiin, miten saadaan nopeimmin ihmiset siirrettyä vuoroväreistä tasaväreihin ja ryhmät hajoitettua kahtia ja vaihdettua rivit jonoon ja ympyrään ja niin edelleen.

Tiivistelmä:

  • Tunti oli tylsä.
  • Sovitusta kasassa noin kolmannes.
  • Tanssi alkaa näyttää hyvältä.
  • Oppilailla oli kivaa.

Hyvässä porukassa tervanjuontikin on herkkua. (Sitä jatkuu vielä kaksi viikkoa.)