Merkinnät teemasta ''

Glögikauden avaus

Mitä myöhemmin maailma muistaa, että joulu tulee tänäkin vuonna, sen parempi. Joululauluja ei saa soittaa ennen ensimmäistä adventtia, joulumainosten myllytys lokakuun lopulla saa minut näkemään punaista (ja ei, se ei ole joulunpunainen). Mitä pitempi jouluhössötys, sen isompi stressi. Ei minulle, kiitos.

Silti olen iloinen, että muutamat joulunajan sesonkituotteet saapuvat hyllyille jo lokakuussa. Otetaan esimerkiksi glögi.

Minä rakastan hyvää glögiä, ja jälkikasvu on myös tykästynyt kanelin ja kardemumman makuun. Glögi kuuluu pimeisiin iltoihin, kynttilän valoon, villasukkien seuraan.

Juuri eilettäin lasten kanssa puhuttiin, että nytpä voisi juoda glögiä. Itsetehtyähän voi tehdä vaikka keskellä heinäkuuta, mutta omatekemä ei ole glögeissä aina parasta. Oman glögin maku riippuu kovin paljon käytetystä mehusta. Esimerkiksi mustaherukkamehu on todettu ihan liian voimakkaaksi, sen maku tuppaa peittämään glögimausteet. Hakusassa on vähähiilarinen mehu, jonka maku paranee glögimausteiden kanssa kiehautettuna. (Testiin on menossa VipMix sekamehutiiviste, hiilareita valmiissa juomassa 3,3 hh/1 dl.)

Tänään löytyi kaupan hyllyltä glögiä. Ostin purkin Valion sokeroimatonta glögiä (3 hh/1 dl) ja toisen purkin kirsikalla rommilla maustettua Hehku-juomaa, jossa hiilareita on normaalin mehun verran eli 12 hh/1 dl.

Nyt on glögikausi avattu: mukillinen glögiä, kynttilän valoa ja villasukat.

***

Se toinen joulun sesonkisapuska, jota kieli pitkällä meidän perheessä odotetaan, on rosolli. Kun Atrian rosolli saapuu isoissa rasioissa salaattihyllyyn, meille ostetaan sitä heti kaksi rasiaa, jotka syödään raejuuston kanssa ensimmäisenä päivänä. Sitten tahti vähän tasaantuu.

Kolmas joulun melkein-sesonkituote, jota odotan, on kynttilät. Kynttilävalikoima paranee huomattavasti, kun joulu lähenee; esimerkiksi kelluvat kynttilät saapuvat taas hyllyihin.

Onneksi on vielä viimetalvisia varastoja jäljellä – nyt kun sitä glögiäkin saa.