Merkinnät teemasta ''

Mihin se syksy meni?

Jaaha. Se olisi sitten aika vaihtaa seinäkalenteri joulukuulle ja kääntää sisäinen kello joulunodotukseen.

Tämä syksy on kadonnut johonkin aikaansaamattomuuden ihmemaahan. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, joulukuussa ei tarvitse paljon pysähtyä hengittämään. Eikä silti saa aikaiseksi paljon mitään.

***

Marraskuu. Ulkona sataa ja tuuli puhkuu. – Marraskuu.

Joulukuussa ei enää väsytä. Eihän?

Markkina(talous)hinnat

Kun olin pieni, kotipaikkakunnallani oli kaksi kertaa vuodessa isot kaksipäiväiset markkinat. Markkinoilla myytiin paljon kaikkea krääsää, ja siellä oli aivan ihana kierrellä kojulta toiselle ja ihmetellä tavaroita. Olinkin aivan innoissani, kun kesäisin vierailin isovanhempieni luona, ja siellä oli toripäivä kahdesti maanantaisin ja torstaisin. Markkinahumua joka viikko!

Tänään olivat paikalliset marrasmarkkinat nuorisoseurantalolla. Pohdin aiemmin, että pitäisikö lähteä sinne myymään koruja, mutta tulin siihen tulokseen, ettei kannata: kukaan ei osta markkinoilla minulta mitään, koska hintani ovat liian korkeat.

Kävin pikaisesti pyörähtämässä markkinapaikalla ja katsastamassa tarjontaa ja hintatasoa. Juuri niin kuin arvelinkin – käsitöitä oli pilvin pimein, leipomuksia runsaasti ja muutamalla pöydällä oli myös koruja.

Lähes kaikki hinnat olivat polkuhintoja.

Paluumatkalla harjoitin yrittäjäkasvatusta ja selostin lapselleni, miksi villasukkia ei voi myydä viitosella eikä kympilläkään. Laskimme materiaalien hinnan ja kutomiseen kuluvan ajan. Lapsi oivalsi ihan itse myös sen, että villasukkavarastokin maksaa: kudotuissa villasukissa on kiinni sekä materiaalia että työaikaa.

***

Ymmärrän toki, että monet ihmiset ovat iloisia, kun saavat kutoa kasoittain villasukkia ja huiveja ja saavat niistä sitten lisää lankarahaa, kun myyvät ne muutamalla eurolla. Useimpien villasukkien hinta liikkui noin 8–10 eurossa, suurin pyyntihinta taisi olla 15 euroa.

Nopeallakin kutojalla menee aikuisen villasukkien kutomiseen monta tuntia, paksusta langasta toki vähemmän kuin ohuesta. Jos 15 euron sukkiin on huvennut Novitan Seiskaveikkaa 3,50 euron edestä, jää käpälään 11,50 euroa. Tuntipalkkaa en rohkene edes käydä miettimään.

***

Myyn omia korujani ja muita käsityötuotteitani yrittäjänä. Myyntihintaan sisältyy materiaalien lisäksi yhtä sun toista kulua, maksua ja veroa, omasta palkastani puhumattakaan. Ei puhettakaan, että lähtisin myymään tuotteita hinnalla, joka niukin naukin kattaa materiaalikulut.

Vaikka ihmiset kulkevat polkuhintojen perässä, he silti hokevat, että “hyvää ei saa halvalla”. Jos hyvä tuote – tai palvelu – on liian edullinen, sitä arvostaa vähemmän kuin hinnakkaampaa. Toisaalta jos hinta on liian kova, ostos jää tekemättä.

Juuri sen sopivan hinnan löytäminen onkin sitten jotain muuta kuin pelkkää matematiikkaa.

Kaamoskaipuu

Viiden päivän sääennuste lähiseudulle: päivin, öin 2–4 astetta plussaa ja sadepisaroita (Ilmatieteen laitoksen paikallissää, Forecan täsmäsää).

Aurinko nousee vähän yhdeksän jälkeen ja laskee kolmen maissa. Päivän pituus on siis kuutisen tuntia.

Pohjoisimmassa Lapissa on kaamos, Utsjoella mennään pikkupakkasessa ja luntakin on luvassa. Keski-Lapissa päivää on vielä kolme neljä tuntia.

***

Minulla on ikävä kaamosta.

Lapissa kaamos ei ole pimeää, koska on lunta. Täällä useampikaan tunti päivää ei tuo valoa, koska maa on musta, vettä tihuuttaa ja maa imaisee kaiken kirkkauden.

Minulla on ikävä talvea, lunta, pakkasen narsketta kenkien alla, huuruuntuvaa hengitystä, hämäriä päiviä ja tähtikirkkaita öitä. Kuinkahan monta kymmentä vuotta se ottaa, ennen kuin totun etelän pitkään ja pimeään syksyyn?

Multipostaus: villatakki

Olin testikutojana Villapeikon villatakkiprojektissa. Työn alla oli villatakki lapselle – aivan ihana malli.

Olin erityisen ihastunut takin hihoihin. Siis näihin:

Pikkuveli-villatakki

Aivan, hämärät marrassäät ja eläväinen lapsi eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä.

Muutama vähän tarkempikin kuva tallentui muistikortille. Niitä sopii käydä vilaasemassa käsityöblogin puolella.

Kärsivällisyyden palkinto

Meni siihen muutama viikko, mutta tänään, lopultakin, Alhenan koreografian sovitus on kasassa. Muutamia pieniä detaljeja on vielä säätämättä, siirtymisiä hiomatta, mutta pääosin koreografian sovitus on siinä.

Täytyy vain kiitellä ryhmäläisten kärsivällisyyttä. Viime viikkojen ohjelmaan on kuulunut muun muassa järjestäytymistä erilaisiin kuvioihin. Ihmiset ovat seisseet häkellyttävän suuren osan tunnista, kun olen hahmotellut muodostelmia, värikokonaisuuksia ja visuaalisia efektejä.

Tämän illan huipentuma lienee se, kun kaksi ihmistä astui sivuille vuoron perään, kun pohdin, kumpi astuu kummallekin sivulle. Kärsivällisesti tämän tanssijat minulle demonstroivat, kunnes tein päätökseni.

Tästä tulee vielä upea tanssi! Ensiesitys on tammikuun lopulla, joten tanssi on hyvässä mitassa. Enemmän huolestuttavat kaksi puuttuvaa pukua – odottelen yhä kangasta saapuvaksi.