Merkinnät teemasta ''

Tekemättä jääneitä

Viime viikon olen paiskinut töitä minuuttitahtia. Tälle viikkoa on urakkaa ihan riittämiin: viikon normaalit duunit ja siihen päälle kaikki se, mikä jäi viime viikolla tekemättä.

Kummasti vain tuntuu likimain leppoisalta tämä elämä, kun jokaista minuuttia ei tarvitse venyttää äärimmilleen. Kiire on suhteellista.

***

Viime viikolla oli päiviä, jolloin en edes ehtinyt tietokoneelle asti. Useampana päivänä tein koneella sen, mikä oli ihan pakko, ja se ei ollut paljon.

Toki sitä pärjää ilman Facebookia ja Twitteriä, foorumeita ja sähköpostiakin (viimeksimainittua kyllä luin suhteellisen säntillisesti ihan loppuviikkoa lukuun ottamatta), niin kyllähän se outoa on. Kaikenmoiset nettiyhteisöt ovat tätä nykyä minulle työyhteisöjä ja kontaktipintoja, joiden kautta tehdään yhteisiä ja limittyviä projekteja. Esimerkiksi lauantaisen Mihrimahin näytöksen jälkitunnelmat on purettu pääosin Facebookissa.

***

Eniten viime viikon kiireessä harmittaa se, että tarkoitukseni oli Ishtar-blogissa ennakkohehkuttaa niin Mihrimahin näytöstä kuin muita lauantain tanssinäytöksiä. En ehtinyt.

Enkä sitten kerinnyt hehkuttamaan sen paremmin missään muuallakaan. Viipotin vain.

***

Tällä viikolla näyn blogirintamalla purkavan vähän viime viikolla valmistuneiden käsitöiden sumaa. Sattuneesta syystä viime viikko oli kädentaitorintamalla sangen tuottoisa.

Sillä saralla on myös tälle viikkoa viimeisteltävää: testineule jäi viime viikolla akuttien projektien jalkoihin. Tuolla se olisi, nappeja vaille kuvauskunnossa.

Keikkahuuman tasaus

Sahara esiintyi tänään Mihrimah ry:n syysnäytöksessä Tampereella. Tanssiryhmämme kutsuttiin kesällä näytökseen, ja ilomielin lähdimme esiintymään. Tampereella on ihanaa tanssiväkeä, ja esiintyminen on aina mukavaa.

Sahara esitti tänään kaksi tanssia: andalusialaisen, josta tanssiväki on aina kovasti pitänyt, ja rumpusoolon, jota osaavat arvostaa myös ne, jotka eivät itämaisen tanssin hienouksia ymmärrä. Esiintymisfiilis oli loistava! Andalusialainen oli saatu kaivettua vuoden takaa aktiivimuistiin niin, että tanssi soljui liikkeestä toiseen kuin uni, ja rumpusoolokin oli jo kevään ja kesän mittaan hioutunut niin hyväksi paketiksi, että kaikki meni aivan nappiin.

Illan muista esityksistä ehdin näkemään valitettavan pienen katkelman, mutta sen verran näin, että Zahra Mujusen marokkolainen oli taattua tavaraa, Anu Haataisen tanssi hallitun kaunista ja Mihrimahin tanssiryhmän esittämät Hannele Lindgrenin koreografiat olivat juuri niin ihania kuin Hannelen kaikki koreografiat ovat.

Miia Ojanen jäi ikävästi näkemättä, mutta Outi Bomanin puku istui Miialle kuin valettu. Samoin Minna Koskisen milayabaladisooloa en päässyt katsomaan, mutta ihailin Minnan punaista pukua backstagessa. (Kyllä ne puvut vaan ovat puoli tanssia – heikko tanssi hyvässä puvussa ei näytä oikein miltään, mutta upeat tanssijat, upeat tanssit ja upeat puvut ovat mieletön yhdistelmä!)

***

Kaikkinensa aivan loistava ilta!

Minäkin ehdin saada kaksiosaisen pukuni käyttökuntoiseksi sopivasti tuntia ennen näytöksen alkua – liivit ja vyö pysyivät päälläni ongelmitta koko tanssin ajan.

Kiitos Mihrimahille, kaikille illan tanssijoille ja yleisölle ihanasta illasta!

***

Ainoastaan yksi kirpeä miinusmerkki tähän päivään osuu: jos ei olisi ollut tanssikeikkaa, olisin ollut mieheni kanssa katsomassa Kolmatta Naista. Ja se olisi ollut ehdottomasti parasta, mitä voi tehdä, jos ei itse ole esiintymässä.

Lakatut varpaankynnet

Lauantaina on tanssikeikka Tampereella. Tarkoitus on tanssia andalusialaista likimain paljain jaloin, ainoastaan päkiänalustossut käpälissä. On siis syytä siistiä myös varpaiden kynnet.

Varpaankynsien lakkaus kuluu ja rapautuu paljon hitaammin kuin sormien – olletikin että varpaat hinkkautuvat jatkuvasti sukissa ja tanssitossuissa. Edellinen lakkaus oli jo mennyt aika eksoottisen näköiseksi ja kynnet kasvaneet ylipitkiksi, joten tänään oli juuri sopiva aika lakata varpaankynnet.

Kynsilakan poisto varpaankynsistä rohmaisee lakat myös sormista. Vanha lakka oli kyllä jo enemmän tai vähemmän lohkeillut, ja kynnet ovat nyt (lauantain esiintymistä ennakoiden) normaalia pidemmät. Ilman lakkaa olisivat todennäköisesti tohjona jo puolessa välissä viikkoa. Perjantaina on kunnollisen esiintymislakkauksen vuoro, nyt tarvittiin vain pikainen laitto.

***

Olen viime aikoina kokeillut useamman erivärisen lakan yhdistämistä päällekkäin. Tänään varpaisiin laitoin kirkasta punaista ja sen päälle viininpunaista kimaltavaa lakkaa ohuen kerroksen. Lopputulos oli sangen hauska: punaisen kirkkaus taittui tummemmaksi, mutta lopputulos on silti selvästi punainen.

Sormiin kokeilin vastaavaa mutta tummemmilla väreillä. Alle kirkasta mattapunaista, joka yksinään on aika tylsän näköinen, ja päälle peittävä kerros hyvin tummaa viininpunaista. Nämä ovat ihan pikkujoulukynnet!

Värikkäällä kynsilakalla marraskuun harmautta vastaan?

Hallinnassa: diabetes

Tänään vietetään maailman diabetespäivää (Word Diabetes Day). Tänä vuonna diabetespäivän teemana on “Ymmärrä ja hallitse”.

Ymmärtämiseen ja hallintaan meillä on pyritty kolmen ja puolen vuoden ajan, ja suuren osan ajasta tuntuu siltä, että ymmärrämme hoidon mekaniikan ja hallitsemme tilannetta. Tavoitteena on se, että me hallitsemme diabetesta eikä diabetes meidän elämäämme.

***

Diabetes on periaatteessa melko huomaamaton sairaus, mutta muutamat pikkuseikat paljastavat kyllä, että perheessä on ykköstyypin diabeetikko.

Verensokerimittarin liuskoilla on käsittämätön kyky päätyä ympäri taloa, samoin neulojen suojasineteillä ja neulan kärjen pienillä suojuksilla. Kaikkien edellä mainittujen pikkutarvikkeiden ainoa oikea osoite on roskakori, mutta silti niitä löytyy paikoista, joissa ei koskaan ole mitattu sokereita eikä laitettu neuloja toimintavalmiiksi.

Käytetyt neulat sen sijaan päätyvät aina keittiössä olevaan purkkiin.

***

Keittiön pöydältämme löytyy aina melkoinen valikoima diabeteksen hoitovälineitä. Siellä ovat insuliinikynät – toinen pitkävaikutteista, toinen pikainsuliinia varten – ja inskakynien kotelo sekä verensokerimittari koteloineen. Lisäksi pöydällä pyörii pari ylimääräistä lansettikynää, joilla tehdään reikä sormenpäähän, jotta saadaan pisara verta verensokerin mittausta varten.

Keittiössä on aina avattu laatikollinen neuloja, purkillinen verensokerimittarin liuskoja ja tällä hetkellä vielä lansettipaketin jämätkin. Lisäksi pöydällä makaa verensokerin omaseurantavihko, jonka välissä on pysyvästi menneiden aikojen lempparimustekynäni, jonka mekaniikka hajosi ja jonka terää ei saa enää naksautettua kynän sisälle.

***

Meille kertyy vuodessa keskimäärin 25 tyhjää neulalaatikkoa ja noin 50 tyhjää liuskapurkkia. Neulalaatikot tapaavat siirtyä minulle, sillä ne ovat juuri sopivan kokoisia myyntivalmiiksi pakattujen korvakorujen varastointia varten.

Sen sijaan liuskapurkeille emme ole keksineet mitään järkevää hyötykäyttöä. Toki liuskapurkkeihin voisi varastoida kaikenmoisia pikkutarpeita, esimerkiksi siemenhelmiä, hopealenkkejä tai paljetteja, mutta koska purkissa on jotain kemikaalia, joka pitää liuskat kuivana, en uskalla varastoida niihin mitään sellaista, joka voisi kemikaaleista kärsiä.

Jos jollakulla on käyttöä epälukuiselle määrälle hieman filmipurnukkaa pienempiä purkkeja, meiltä löytyisi heti pieni ripakopallinen.

Lisää diabeteksesta:
Diabetesliitto
Inkan kokoamat Ykköstyyppi-sivut

Vielä virtaa?

Alkamassa on viimeinen rauhallinen viikonloppu ennen joulua, eikä tätäkään viikonloppua parane kutsua rauhalliseksi kuin erittäin suhteellisten mittapuiden mukaan. Tämä viikonloppu on siis rauhallisempi kuin muut viikonloput ennen joulua.

Tulevana viikonloppuna ohjelmassa on tanssiasujen laittoa esiintymiskuntoon, koruvuoren rakentamista ynnä muutamia epälukuisia työhommia. Ja siivoamista, pyykinpesua, kaupassakäyntiä ja muuta kotitaloustointa.

Vielä kun löytyisi jostain virtaa noiden rutiinihommien tekemiseen…