Sormiharjoituksia

Kun olin pieni, kotipaikkakunnallani oli kaksi kertaa vuodessa isot kaksipäiväiset markkinat. Markkinoilla myytiin paljon kaikkea krääsää, ja siellä oli aivan ihana kierrellä kojulta toiselle ja ihmetellä tavaroita. Olinkin aivan innoissani, kun kesäisin vierailin isovanhempieni luona, ja siellä oli toripäivä kahdesti maanantaisin ja torstaisin. Markkinahumua joka viikko!

Tänään olivat paikalliset marrasmarkkinat nuorisoseurantalolla. Pohdin aiemmin, että pitäisikö lähteä sinne myymään koruja, mutta tulin siihen tulokseen, ettei kannata: kukaan ei osta markkinoilla minulta mitään, koska hintani ovat liian korkeat.

Kävin pikaisesti pyörähtämässä markkinapaikalla ja katsastamassa tarjontaa ja hintatasoa. Juuri niin kuin arvelinkin – käsitöitä oli pilvin pimein, leipomuksia runsaasti ja muutamalla pöydällä oli myös koruja.

Lähes kaikki hinnat olivat polkuhintoja.

Paluumatkalla harjoitin yrittäjäkasvatusta ja selostin lapselleni, miksi villasukkia ei voi myydä viitosella eikä kympilläkään. Laskimme materiaalien hinnan ja kutomiseen kuluvan ajan. Lapsi oivalsi ihan itse myös sen, että villasukkavarastokin maksaa: kudotuissa villasukissa on kiinni sekä materiaalia että työaikaa.

***

Ymmärrän toki, että monet ihmiset ovat iloisia, kun saavat kutoa kasoittain villasukkia ja huiveja ja saavat niistä sitten lisää lankarahaa, kun myyvät ne muutamalla eurolla. Useimpien villasukkien hinta liikkui noin 8–10 eurossa, suurin pyyntihinta taisi olla 15 euroa.

Nopeallakin kutojalla menee aikuisen villasukkien kutomiseen monta tuntia, paksusta langasta toki vähemmän kuin ohuesta. Jos 15 euron sukkiin on huvennut Novitan Seiskaveikkaa 3,50 euron edestä, jää käpälään 11,50 euroa. Tuntipalkkaa en rohkene edes käydä miettimään.

***

Myyn omia korujani ja muita käsityötuotteitani yrittäjänä. Myyntihintaan sisältyy materiaalien lisäksi yhtä sun toista kulua, maksua ja veroa, omasta palkastani puhumattakaan. Ei puhettakaan, että lähtisin myymään tuotteita hinnalla, joka niukin naukin kattaa materiaalikulut.

Vaikka ihmiset kulkevat polkuhintojen perässä, he silti hokevat, että “hyvää ei saa halvalla”. Jos hyvä tuote – tai palvelu – on liian edullinen, sitä arvostaa vähemmän kuin hinnakkaampaa. Toisaalta jos hinta on liian kova, ostos jää tekemättä.

Juuri sen sopivan hinnan löytäminen onkin sitten jotain muuta kuin pelkkää matematiikkaa.

hakusanoja hinnat, yrittäjä
Ei kommentteja »