Merkinnät teemasta ''

Vuoden viimeinen

Olen laskeskellut päiviä ja tunteja tämän vuoden loppumiseen jo maanantaista asti.

Toisaalta on hirvittänyt: niin paljon piti saada tehtyä vuonna 2009 ja niin vähiin alkoi käydä aika tehdä. Toisaalta olen intomielellä odottanut, että saan siirtää vanhat kalenterit arkistoon ja aloittaa uusien, tyhjien kalenterien täyttämisen.

(Tämä on tietysti pelkkä psykologinen harha: oikeasti ensi vuoden kalenteri on tupaten täynnä maaliskuun alkuun saakka, ja perinteisesti maalis–huhtikuu on ollut sitä aikaa vuodesta, jolloin hengittäminenkin pitää aikatauluttaa. Mutta koska en ole vielä ehtinyt siirtää ensi vuoden töitä ja urakoita uuteen kalenteriin, minulla on tyhjä, väljä, puhdas kalenteri, jossa on aikaa ja tilaa ihan mille tahansa!)

***

Välipäivät ovat huvenneet kynttilöitä poltellessa ja joulunalusajan rästitöitä tehdessä. Ja päiviä ja tunteja laskiessa.

Kasa keskeneräisiä asioita on hoitunut, mutta jäi niitä vielä ensi vuodellekin ripakopallinen. Viimeisen kuukauden aikana saapuneista sähköposteista valtaosa odottaa ruotimista ja vastaamista, liuta päätettäviä asioita pitäisi päättää, kahmalollinen urakoita pitäisi saattaa loppuun. Ikuisuuslistalla on joukko töitä, jotka eivät näimmä itsestään valmistu. (Tähän kohti syviä huokauksia.)

***

Onneksi ensi vuonna kaikki on paremmin – eikös? Otan huomisaamuna esille kalenterit – kaikki kolme* – ja aloitan ruksimalla sinne vapaapäivät ja lomat. Sen jälkeen katsotaan, mihin on aikaa ja resursseja.

Joulukortissani toivotin: “Saavu vuosi sees.” Se on kuulkaas kolme tuntia seesteisen vuoden ja vuosikymmenen alkuun. Nyt on aika ryhtyä miettimään uuden vuoden lupauksia.

* 1) assistentti-kalenterini, johon kirjataan olennaiset omasta ja perheen elämästä ja jonka avulla tehdään lyhyen ja pitkän tähtäimen suunnitelmat
2) pöytäkalenterini, jonka avulla koordinoin työt
3) seinäkalenterin, joka pitää koko perheen ruodussa

Joulurauhaa!

Nyt on joulu päässyt siihen vaiheeseen, että minäkin voin jo vilpittömästi toivottaa hyvää joulua.

Tänä vuonna joulukortissani sanottiin: “Joudu joulu kultainen, saavu vuosi sees.” Nyt eletään kultaista joulunaikaa ja nautitaan kynttilänvalosta, hiljaisuudesta ja rauhasta.

Joulukortti 2009

Työ tai joulu – kiire jatkuu

Puolitoista viikkoa meni ympärivuorokautisessa työnteossa, joutoaika hupeni nukkumiseen. Eilen alkoi elämä jo näyttää vähän rauhallisemmalta, ja pääsin lopultakin jouluvalmistelujen kimppuun.

En oikeastaan tiedä, kumpi on rasittavampaa: stressata joulua suurin osa joulukuuta vai stressata suurin osa joulukuuta sitä, ettei ehdi valmistelemaan joulua. Toisaalta kun aatonaatonaattoaamuna on hankittuna vasta yksi lahja ja kaikki muukin iloisesti levällään, ei tarvitse enää kauheasti stressatakaan: tehdään vain se, mitä pystytään.

***

Oikeasti jouluun tarvitaan kovin vähän asioita. Lapsille joulun tekevät lahjat, mutta me aikuiset emme lahjoista piittaa. Ruokalista on sama vuodesta toiseen – sapuska on joulunakin minulle aivan epäolennaista.

Joulun tekee kuusen koristelu, hyasintintuoksu, kynttilän valo, mausteiden keittäminen piparkakkutaikinaan, glögi, hiljaisuus ja rauha.

***

Tänään täytyy panostaa lasten jouluun, mutta eiköhän se omakin joulu siinä sivussa löydy.

Tarinan aika

AAMU oli hiljainen. Ulkona oli yhä pimeää, vain naapurin pihakuusen valot koettivat vastustaa syksynmärkää synkeyttä. Taneli painoi nenänsä ruutuun ja hengitti. Ikkuna ei edes huurtunut, mutta nenästä jäi pieni jälki lasin pintaan.

Taneli tepsutteli keittiöön seinäkalenterin luo. Jouluun oli enää 1, 2, 3, 4… 13 päivää, mutta jännitys ei kiepahdellut vatsanpohjassa eikä niskassa tuntunut kutinaa. Joulu, ihan sama.

Makuuhuoneen ovelta Taneli kuuli tasaista hengitystä. Äiti ja isä nukkuivat. Seinäkello tikitteli, mutta viisarit eivät vielä osanneet kertoa aikaa. Lyhyempi osoitti melkein suoraan alas, yhdeksikköön. Eikun kuutoseen. Ne numerot tuppasivat menemään sekaisin, mutta viitosen Taneli tunnisti aina ihan varmasti.

ETEISESSÄ nojaili upouusi pulkka seinään. Kummit toivat sen eilen, mutta silti kortissa luki että “joulupukilta”. Taneli oli ihmetellyt, miksi joulupukki laittoi kummit tuomaan lahjaa, kun pukki oli tulossa ihan itse käymään, kahden viikon päästä. Pulkka oli hieno, sininen ja kiiltävä. Mutta ulkona tihuutti vettä.

Äkkiä kuistilta kuului kolahdus. Taneli hätkähti. Mikä se oli? Hän singahti ikkunaan. Kuistilla lojui rähmällään pieni olento. Taneli avasi varovasti oven.

“Sattuiko sinuun?”

Olio nousi hitaasti, pudisteli nuttuaan ja kieputti sitten päätään niin vinhasti, että parta tutisi. “Ei paniikkia. Nutukkaannauhat vain tekivät tepposet.”

Taneli luikahti ovenraosta ulos ja istui portaille. Pieni otus jäi häntä katsomaan pää kallellaan.

“Protokollassa sanotaan, että kaikenlaiset kontaktit asiakkaisiin on kielletty, mutta protokollassa kielletään myös ehdottomasti visualisaatio. Ja sinä olet nyt jo minut nähnyt, joten voin yhtä hyvin tiedustella: mikä mättää?”

Taneli huokaisi murheellisena. “No kun kohta on joulu, mutta vieläkään ei ole talvi.”

Otuksen parta heilahteli taas, mutta tällä kertaa nyökkäysten tahtiin. “Aivan, ymmärrän. Pitäisikö tehdä reklamaatio, talven toimitus on myöhässä. Johan se tilattiin aikoja sitten.”

“Minulla on upouusi hieno pulkka, se tuli joulupukilta jo nyt, mutta eihän sitä voi käyttää. Nurmikolla ei voi pulkkailla.”

Parta tärisi, kun otus kyhnytti tovin alaleukaansa. Sitten se kysyi: “Ei liene liian rohkea presumptio, että sinun suurin toiveesi jouluksi on saada lunta?” Taneli nyökkäsi. Otus nojasi leukaa nyrkkiinsä, katseli hetken pää kallellaan ja rykäisi sitten. “Jaaha, no sittenhän tämä operaatio on melkein finito.”

Otus kaivoi taskustaan pienen laitteen, rykäisi uudestaan ja supatti sitten laitteeseen: “Huomio huomio, kuuluuko? … Että mitä? … Huono yhteys, auringonpilkkuja… Mieluummin rusinasoppaa… Puolen tunnin päästä… En myöhästy… Hei, anna nyt pomolle!” Otus odotteli tovin, nykäisi ensin nuttunsa helmaa ja sitten partaansa. “Operaatio suoritettu: täällä halutaan lunta! … Onnistuisiko yhtään nopeammin? … Ei kuule, täällä on nyt joulumieli niin pahasti hukassa, että ei tätä voi laittaa jonon hännille!” Parta ei enää tutissut, se tärisi. “Että mitä? Kolmanneksi? Hieno juttu! … Palaan tukikohtaan tuota pikaa.”

Otus kääntyi Taneliin päin ja lausui juhlallisesti: “Operaatiopäällikkö lupasi nopeuttaa preparaatiota, vaikka se on kyllä pahasti proseduurin vastaista. Puolisen tuntia ottaa, ehkä kolme varttia. Mutta tulossa on.” Taneli tuijotti kulmat kurtussa ja yritti painaa mieleensä kummallisia sanoja. Äiti osaisi varmasti selittää ne hänelle.

Otus työnsi laitteen takaisin taskuunsa, kiskaisi nuttunsa suoraksi ja rykäisi vielä kerran. “Nyt takaisin nukkumaan. Aamulla se on jo täällä.” Otus ojensi kätensä, epäröi hetken ja taputti Tanelia kahdesti olkapäälle. Sitten se pujahti kuistilta pimeyteen.

TANELI istui portailla pienen hetken ja katseli, miten naapurin kuusen valot imeytyivät pimeyteen. Sitten hän huokaisi, laahusti sisälle ja pisti oven perässään kiinni. Hetken päästä hän otti kainaloon lempidinosauruksensa, kääriytyi muumipeittoon ja nukahti.

Ensimmäiset lumihiutaleet laskeutuivat naapurin kuusen oksille.

© Inka Vilén 2009

Pikkujoulua koko viikko

Syksyn viimeinen täysi opetusviikko on alkanut. Tällä viikolla mennään pikkujouluhengessä: joka ryhmä viettää pikkujouluja, omalla tavallaan.

Tänä iltana kirjoittajaryhmällä oli oikein kekkerit. Kirjoittajat olivat tuoneet glögiä, pipareita ja joulutorttuja, ja niitä maisteltiin kirjoittamisen ja tekstien analysoinnin ohessa. Ehdottomasti viikon maukkain tapa pikkujouluilla.

Tanssiryhmät viettävät pikkujoulua tietysti tanssien. Kaikilla ryhmillä on urakkana talven kolmas lämmittelytanssi, joka on hauska, helppo ja vauhdikas. Se puristetaan kasaan näin joulun alla, mutta kertausta on luvassa pitkin kevättä – ja esitys sitten Onnenvärinöissä huhtikuussa.

Tuntisuunnitelmat on siis tälle viikkoa kasassa. Muita töitä on tuossa odottamassa vino pino, joten on ihan mukavaa, että tällä viikolla on töissä selvät sävelet.

(Ensi viikolla tunnit jatkuvat vajaalla ohjelmalla: omat ryhmäni treenaavat läpi lomien, sillä tammikuun lopussa on tulossa näytös. Neljän viikon joululoman jälkeen ei tansseja enää löytyisi lihaksista eikä selkäytimestä. Lomaviikotkin siis tanssitaan.)