Merkinnät teemasta ''

Järki ja tunteet

Tänään lähdettiin kenkäostoksille. Palasimme ison pussin kera, pussissa viisi (5) paria kenkiä. Kengistä valtaosa meni perheen nuorille jäsenille, mutta maksetusta summasta suurin osa päätyi minun jalkoihini.

Vanhat talvikenkäni ovat alkaneet hajota käsiin. Esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten ostetut nilkkurit ovat jo aika lailla surkean näköiset, ja pohjiakin on liimailtu paikalleen jo muutamaan otteeseen. Myös vanhat jokasäänsaappani ja -nilkkurini ovat jo ihan romuna.

Ostin pari vuotta sitten Gaborin goretex-pinnoitetut komeat lyhytvartiset nahkasaappaat, joissa on kivasti korkoakin. Ne vain tuppaavat olemaan vähän liian hienot kengät useimpiin käyttötarkoituksiin. Jo koko viime talven tuumailin, että arkisemmille goretex-kengille olisi tarvis. Valitettavasti valtaosa näkemistäni goretex-kengistä oli turhan arkisia: en minä mitään kolhoja talvilenkkareita tai mokkasaappaiden näköisiä tikattuja vermeitä jalkanai pistä.

***

Tänään kahlasin kärsivällisen myyjän avulla Nahkapaikan koko goretex-tarjonnan läpi. Yllättävää kyllä, löysin useammat ihan hyvät kengät ja kolme paria tosi hyvän tuntuisia.

Aralla on lestiltään aivan loistavia goretex-kenkiä, mutta materiaalina on kangas – hyvin arkisen näköistä. Pomarilla taas oli paremman näköisiä goretex-kenkiä, mutta se parhaiten istuva oli varreltaan vähän lyhyenpuoleinen.

***

Aikani steppasin pitkin kaupan käytävää vaihtelevannäköiset kengät jalassani ja pohdin, kallistuako näön vai käytännöllisyyden kannalle. Lopulta pitkän harkinnan jälkeen päädyin kompromissiin: otin molemmat. Tuumasin, että jos nyt otan toiset ja vuoden päästä lähden ostamaan niitä toisia, en kuitenkaan löydä uudelleen juuri passeleita kenkiä. Paree siis ottaa molemmat juuri nyt, niin ei kaduta, että jäivät kaupan hyllylle.

Nyt minulla on sekä joka säälle sopivat arkiset saappaat että ihmismäisemmän näköiset nilkkurit. Näillä kyllä sietää selvitä ainakin seuraavat viisi vuotta, sen verran äveriääski tämä ostosreissu tuli.

Todistus ja kahvit

Vuoden mittainen koulutus on nyt lopussa. Tänään istuttiin viimeisellä luennolla, saatiin kurssitodistukset ja käytiin juomassa kakkukahvit. Tai minä siis join teetä ilman kakkua, koska en erityisesti pidä kakuista.

Nyt on sitten taas uudet paperit koulutuskansiooni. Meissä kurssilaisissa oli niin pitkän työuran tehneitä kuin monelle eri alalle kouluttautuneita ihmisiä. Tuskinpa kukaan tuli kurssille todistuksen ja tutkinnon vuoksi, vaan tavoitteenamme oli kehittää omaa ammattitaitoa.

Minulle tämä oli tarkkaan ottaen vasta kolmas koulutus lukion jälkeen. Ensimmäinen oli yliopisto, johon upposi kovin monta vuotta ja lukuisia työtunteja, toinen oli itämaisen tanssin opettajan koulutus, jota rakensin useamman vuoden.

***

Tässä kohti on hyvä kysyä: kannattiko? Vuoden mittainen koulutus – 16 luentopäivää, kolme näyttökoetta. Ei kotitehtäviä kotitehtävien vuoksi, mutta näyttökokeisiin valmistautuminen otti melkoisesti aikaa.

Kyllä kannatti. Kurssilla tuli paljon kertausta ja jotain uuttakin, uusia näkökulmia, verkostoitumista ja ennen kaikkea ideoita ja potkua omaan työhön.

Toisaalta tuntuu ihan kivalta sekin, että tästä eteenpäin koulutuspäivien ottama aika siirtyy omaan käyttöön. (Tässä kohti nostan isosti hattua niille, jotka opiskelevat täyspainoisesti työn ja perheen ohessa!)

Kurssitodistus on käpälissä, tutkintotodistusta vielä odotellaan. Kun se saapuu voisi juoda toiset kakkukahvit. Tai ainakin teetä, ilman kakkua.

Pakkasta kuutamolla

Eilen alkoi pakastaa joskus illalla. Pakkanen jatkui koko yön, ja tänään ollut miinusta koko päivän. Ihanaa!

Aamulla ikkunasta näkyi iso kuutamo. Tänä iltana se loimotti kotimatkani ajan taivaalla niin, että ei ollut niin väliksi katuvaloista.

***

Kumma, kuinka elämä tuntuu ihan toisenmoiselta, kun on pakkasta, kuuraa ja kuutamoa. Kirkas päivä, kirkas mieli. Jaksaa enemmän.

Eikös se ole niin, että täysikuulla saa valvoa ihan luvan perästä?

Ensimmäinen luukku aukenee

Viime vuonna virittäydyin jouluntuloon kertaamalla blogissani joululauluja. Tänä vuonna päätin etsiä joulumieltä kuvien kautta.

Koska kuva on kansainvälinen kieli, tuumasin, että samat kuvat voisi julkaista myös englanninkielisessä blogissa. Mutta hölmöltä tuntuisi jättää käsityöblogi paitsioon. Toisaalta taas olisi kiva, että ihan kaikki nettisivuillani käyvät voisivat katsella valokuvakalenteriani.

Aikani pähkäiltyäni päätin virittäytyä täällä blogin puolella sanallisesti, ja otin valokuvakalenterin nettisivujen rakennusharjoituksena. Nyt on harjoiteltu: olkaa hyvät, joulukalenteri 2009.

Uusi kuva ilmestyy etusivulle joka päivä, ja vanhoja voi selata pävämäärien mukaan.

Eikä sitten kurkistella tulevia luukkuja!