Merkinnät teemasta ''

Kengätön suutari

Viikko sitten annoin kirjoittajaryhmäläisilleni kotitehtäväksi kirjoittaa 12,5 minuuttia päivässä. Ei kymmentä minuuttia, koska se on loppuviimeksi aika lyhyt aika rauhoittua sanojen äärelle. Ei kahtakymmentä minuuttia, koska sitä varten pitää jo oikeasti olla aikaa. Eikä varttia, koska se on niin klisee.

Siinä mieleni syvissä syövereissä tuumasin, että nyt olisi hyvä hetki ottaa myös itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa viikon ajan 12,5 minuuttia päivässä – tänne blogiin. Arvatkaa, kuinka kävi. Juu, ei ole täällä blogissa mitään äksöniä näkynyt.

***

Uusi viikko, kirjoittajillani edelleen kotiurakkana kirjoittaa joka päivä. Heillä tosin on tarkempiakin ohjeita ja jopa komento lukea kirjoittamansa (!) sekä työstää sitä (!). Minä tyydyn avaamaan blogisoftan ja nakuttelemaan blogiruutuun tajunnanvirtaa.

Kysyin kirjoittajiltani ensimmäisen viikon jälkeen, miltä kirjoittaminen tuntui, kun tuli kirjoitettua joka päivä. Sanoivat, että kirjoittaminen muuttui helpommaksi. Yksi kirjoittaja totesi: “Sitä mietin, että miksi ihmeessä en tee tätä joka päivä.”

Sama on bloginkin kanssa. Kun kirjoittaa joka päivä tai ainakin suhteellisen tiuhaan, tekstin synnyttäminen on helppoa. Mutta kun tulee tauko, se helposti venähtää vähän pidemmäksi. Ja vähän pidemmäksi. Ja vielä pidemmäksi.

Been there, done that. Mutta jos vaikka tällä viikolla ehtisi tekemään itsekin sen, mitä toisia komentaa tekemään.