Ei pisaraakaan + toinen biisi
Mondayjakelun osoitteena sävel, sitä ja tätä
Toukokuun ensimmäinen arkipäivä alkoi suuhygienistin vastaanotolla. Noin äkkipäätä keksin ainakin kolmekymmentäkaksi mukavampaa tapaa aloittaa viikon.
Toisaalta on huonompiakin tapoja aloittaa viikko. Suuhygienistillämme on tätä nykyä ultraäänikone, jolla hammaskivet saadaan putsattua näppärästi – ei sitä vihonviimeistä raaputusta, joka tuntuu selkäpiissä asti, eikä valuvia ikeniä. Ja lopputulos – täydellisen puhtaat hampaat – pistää väkisinkin hymyilyttämään.
Valitettavasti suuhygienistitapaamiseni oli pahassa ristiriidassa iltapäivälle hahmottelemani ohjelman kanssa. Tarkoitus oli käydä luovuttamassa verta, kun veripalvelu jälleen tuli tuohon lähietäisyydelle. Onneksi tarkistin Veripalvelun sivuilta luovutussääntöjä, ennen kuin lähdin luovutusreissulle: hammaskiven poiston jälkeen verta ei saa luovuttaa vuorokauteen.
Tänään ei siis luovutettu pisaraakaan verta – ei hammaskiven poisto-operaatiossa eikä verenluovutuksessa. Toivottavasti seuraavalla Veripalvelun vierailukerralla olen luovutuskelpoinen yksilö.
***
Ja sitten päivän biisi. Toinen päivä: laulu, josta ei pidä.
Tämä on ollut minun ykköskammobiisini jo neljännesvuosisadan. Kuulemma tosi monet tästä kappaleesta pitävät, mutta minä i-n-h-o-a-n tätä lakonisuutta ja sanoitusta ja kaikkea mahdollista tässä kappaleessa sydämeni pohjasta. Paljon kertoo sekin, että olen kuunnellut kappaleen tasan kerran alusta loppuun asti – äsken, kun valitsin YouTube-linkin.
Noitalinna Huraa: Pikkuveli (YouTube-linkki)
(Hyvänä kakkosena tulisi sitten varmaan suurin osa Leevi and the Leavingsin tuotantoa. Lakoniset melodiat eivät todellakaan ole minua varten.)