Merkinnät teemasta ''

Tietokantojen selätys

Juhannuksen iloiksi päivitin blogisoftat ajan tasalle. Sehän on WordPressillä helppoa ja nopeaa (tai olisi, jos ei saman tien tulisi mieleen, että voisi vähän viilata sitä ja tätä ja vaihtaa teemaa ja rakentaa uutta valikkoa ja…).

Juhannuksen jälkeisen elämän iloiksi säästin WordPress-multisiten siirron uudelle verkkotunnukselle. Projektin oli alkujaan tarkoitus olla kokeiluversio, ja varsinainen verkkopalvelusysteemi olisi tehty suoraan lopulliseen sijaintipaikkaan (mkä olisi ollut huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, toim. huom.). Kävi kuitenkin niin, että koeversioon piti lisätä paljon sellaisia ominaisuuksia, että ryhdyin vakavasti harkitsemaan kokonaisuuden siirtoa nollasta asentamisen sijaan.

Siinä missä normaali WordPress-blogi tai -saitti on helppo siirtää uuteen kansioon, uudelle palvelimelle tai uudelle verkkotunnukselle, multisite vaatii aikaa, teetä ja rauhallisen ympäristön – ja riittävästi rohkeutta ryhtyä räpläämään tietokantoja.

***

Siirsin tiedostot ja vanhan tietokannan uuteen ynnä viilasin .htaccessit ja wp-configit, ihan peruskamaa. Normi-Wordpress ei sisällä linkityksiä sinne ja tänne saitin sisällä, mutta multisitessa niitä linkityksiä on hurumycket. Käytännössä osoitemuutokset piti käydä muokkaamassa käsin jokaisen blogin ominaisuuksiin sekä jokaiseen postaukseen. Jotain pystyi hoitamaan sql-komennoilla, mutta näppäränä onnistuin yhden komennon sähläämään, jonka jälkeen sain käsityönä siirrellä varmuuskopioista ne oikeat tiedot oikeaan paikkaan. (Käsityönä siksi, että vanhassa multisitessa oli versiotallennus päällä, joten tietokannassa oli ylettömästi turhia versioita postauksista ja sivuista.)

Hyvät puolet: tietokannat ovat ihan järkeenkäypiä, kunhan on aikaa, teetä ja hermoja. Huonot puolet: hommaa ei voi jättää kesken, koska silloin ei enää muista, mitä on tehty ja mitä ei.

***

Multisite on turvallisesti uudessa (ja lopullisessa, toim. huom.) sijaintipaikassaan. Päivityksen yhteydessä hävisi vähän käännöksiä, mutta noin päällisin puolin näyttäisi siltä, että kaikki linkitykset pelaavat. Nyt toivon, että kun sivuston käyttäjäkunta päästetään taas sisään, sieltä ei löydy mitään elämää katastrofaalisempaa.

Sormet ristissä, jookos?

Katkoja

Takana tolkuton talvi. (Tiedostan vaipuneeni syvään blogikoomaan kuluneen vuoden aikana, mutta ehkä – ehkä – tekstintuottokyky ja -aika vielä palautuvat.)

Eilen oli vetämäni työpaikkaryhmän kevätkauden viimeinen Rumbita® Fuerte -tunti. Naiset ovat hikoilleet syksystä asti ja varsin innokkaasti vielä loppukeväänkin, vaikka aurinko onkin houkutellut pihapuuhiin.

(Tähän kohti on pakko lisätä sulkuhuomautus: kyllä miehetkin fuertetunneilla tietäisivät tehneensä töitä, ei meillä diskriminoida.)

Jokin huono sähkökatkokarma meillä on nyt loppukeväästä ollut. Toukokuun puolivälissä vedettiin puolet fuertesta ilman sähköjä ja sitä myöten ilman musiikkiakin, ja sama toistui eilen. Pisti miettimään, että hyödyksi olisi ensinnäkin kännykkä, jossa on toimiva musiikkisoitin + sen verran tehoa, että pienessä salissa kuulisi musiikin, ja sitä myöten kännykässä fuerteohjelma soittolistana.

Onneksi sähköt saatiin takaisin ja puolet tunnista pystyttiin vetämään antaumuksella, hiki helmeillen.

***

Koolla ei kuulemma ole väliä, mutta nämä naiset esittivät kiitoksensa kuluneesta kaudesta varsin kookkaalla kukkapuketilla. Ja mitä sieltä paljastuikaan?

Phalaenopsis

Ei ole mikään salaisuus, että minä rakastan orkideoja. Yhtä julkista tietoa lienee sekin, että saan ne harvoin uudelleen kukkimaan järin runsaana. Kesän korvalla yksi Phalaenopsis ilahdutti minua viis veisaamalla hoidon laiminlyönnistä. (Aivan, en ole laiminlyönyt pelkästään blogiani.)

Phalaenopsis