Päivä kuluu loiventain

Lihaksia särkee. Lihaksia kivistää. Liikkuminen sattuu. Olin eilen Jyväskylässä tanssikursseilla. Kahdeksan tuntia. Siis sitä tanssia.

7HT oli kutsunut Jyväskylään syyssynkeyttä valottamaan Taikku Hyvösen Vantaalta. Taikku on valtaisa energiapakkaus, jonka rinnalla moni räiskyvä ihminen haalenee. Onneksi (?) Taikkua oli vaivannut sitkeä flunssakierre, joten me tavalliset tanssijat pysyimme perässä.

Jo etukäteen arvelin, että kahdeksan tuntia tanssikursseja samana päivänä ei ole hyvä idea, ei varsinkaan, jos opettajana on Taikku. Kuusi tuntia vielä jotakuinkin jaksaa, ainakin jos välillä ottaa rennosti eikä puske täysillä ihan koko aikaa. Nyt tarjolla oli viisi tuntia disco orientalia, joka on selvästi rankempaa kuin itämainen – jatkuvaa liikettä ja supernopeita sarjoja, biittistä musiikkia ja bailausmenoa. Siihen päälle vedettiin vielä kolme tuntia popbaladia, taikkumaisen vauhdikkaita sarjoja.

Jaksoin kuta kuinkin sen kuusi tuntia, sitten oli pakko siirtyä puolitehoiselle vaihteelle, kun päässä alkoi pyöriä. Sarjat sujuivat, mutta pysähtyminen alkoi heiluttaa horisonttia ja tuoda tähtiä näkökenttään. Nestevajausta, matalaa verensokeria, verenpaineen heittelyjä… ei mitään uutta eikä tavatonta. Onneksi olin fiksu ja seurasin välillä sarjojen rakentelua seinustalta soijajuomaa siemaillen, jottei tarvinnut pyörtyä, kuten kaksi vuotta sitten Mohamed El Hossenyn kurssilla Helsingissä…

Kotimatkan jälkeen venyttelin vähän, mutta uni painoi jo silmäluomia. Tänä aamuna sängystä nouseminen oli kömpelöä – ei uskoisi, että eilen sama kroppa hyppi, pomppi, teki ilmapotkuja, istahti kyykkyyn ja singahti sieltä ylös. Varsinkin etureisien alaosat ovat vahvasti sitä mieltä, että liika oli liikaa.

Tämä päivä loivennetaan: akvaarioiden siivousta, venyttelyä, vähän pilatesta, koreografioiden sorvausta ja jos sää sallii, kevyt kävelylenkki. Huomisiltana pitäisi olla opetuskunnossa ja torstaina esiintymisterässä.

Intertekstuaaliset viittaukset
Pauli Hanhiniemi: Asserin kapakkaan

Haluaisin sanoa, että...