Paljetteja! + neljäs biisi
Wednesdayjakelun osoitteena käsityöt, sävel
Tänään olen levitellyt vihreitä paljetteja. Projektina on ollut tuunata lippalakki uuteen, katu-uskottavaan kuntoon – tai ainakin lavauskottavaan.
Paljettikirjonnan paras puoli on se, että se on nopeaa, näyttävää ja palkitsee tekijänsä heti. Parin tunnin ompelun jälkeen lippalakissa oli jo paljetti poikineen.
Mutta on siinä huonotkin puolensa: se addiktoi. Paljettikirjonnaista ei meinaa pystyä päästämään käsistään, eikä se koskaan tunnu tulevan valmiiksi, koska aina voi lisätä vielä muutaman paljetin.
Lippalakin pinta-ala on rajallinen, varsinkin kun sitä ei ole tarkoitus kirjoa umpeen, joten tämän projektin loppu häämöttää. Pari muutakin paljettikirjontaprojektia on kuitenkin tälle kevättä vielä tiedossa, ja ainahan tuolla tanssivaatevarannossa on pari ikuisuusprojektia, joita voi jatkaa eteenpäin…
***
Sitten musiikkiasioihin. Neljäs päivä: laulu, joka tekee surulliseksi.
Mietin, valitsenko laulun, joka tekee minut surulliseksi, vai laulun, joka saa minut surulliseksi, vaikka laulu itsessään ei olekaan surullinen.
Lopulta valitsin laulun, joka on lähtäisiksi melankolinen, mutta josta tekee vielä surullisemman se yhteys, missä sitä on laulettu myöhemmin.
Hanoi Rocks: Million miles away (YouTube-linkki vuoden 1985 keikkataltiointiin sekä vuoden 2009 taltiointiin)
Laulusta tekee erityisen surullisen se, että Hanoi Rocks on esittänyt kappaletta usein Razzlen, bändin vuonna 1985 kuolleen rumpalin, muistoksi. Minua vanhemmat muistavat, mitä olivat tekemässä, kun kuulivat Elviksen kuolleen. Minä muistan, millainen oli se aamu, kun radiosta kuulin, että Razzle oli kuollut auto-onnettomuudessa.
Smoked a lot of sky, drank a lot of rain
Anything to ease my pain
Thursdayna 5.5.2011 kello 18.56
Miekin muistan. Huokaus.