Seitsemästoista ja kahdeksastoista

Tämä taitaa tulla tavaksi: en jaksanut eilisiltana pysytellä hereillä niin pitkään, että olisin saanut edes musiikkilinkin postattua, saati kirjoitettua jotain sisällyksekästä. Otetaanpa siis tänäänkin kaksi musiikkikappaletta kerralla.

***

Seitsemästoista päivä: laulu, jonka kuulet usein

Sahhed dahhen bou (El sah el dah embo) (YouTube-linkki)

Useimmin soiva kappale on yleensä se, joka on työn alla – joko koreografioitavana tai harjoiteltavana. Juuri nyt se taitaa olla tämä kappale, milayabaladisooloni. Hyvänä kakkosena tulevat kevään disco orientalin jatkoryhmän ja Saharan uudet koreografiat, joita parhaillaan työstän.

Aiemmin keväällä stereoissa soi useimmiten Waka waka, jonka kaikki tanssioppilaani tekivät lämmittelytanssina kuluneena talvena. Talvikauden lämppäritansseille tulee muuten aika monta soittokertaa viikossa, saati koko lukuvuoden aikana. Eduksi on, jos minä vielä loppukeväästä jaksan sekä kuunnella että tanssia biisejä. Waka wakaa jaksoi, siitä tuli hauska.

***

Kahdeksastoista päivä: laulu, jonka haluaisit kuulla useammin

Juice Leskinen: Musta aurinko nousee (YouTube-linkki)

Juice oli yksi niistä sanoittajista, jonka lyriikoita analysoin gradussani. Riimillisen rocklyriikan saralla Juice oli varmaan se Nokkelin ja Taitavin Sanoittaja.

Minusta upeinta on, että Juice ei käyttänyt sanataituruuttaan pelkästään hupaisiin ja hauskoihin kappaleisiin (Napoleonin mopo, Pilvee, pilvee, Puhelinpylvään henkinen elämä, linkit YouTubeen), vaan myös sisällyksekkäämpiin lauluihin, joissa silti on upeat riimitykset, jotka kuljettavat laulua eteenpäin.

Juicen vakavahenkisemmästä tuotannosta minua eniten puhuttelee minua Musta aurinko nousee – ehkä juuri siksi, että se ei ole yhtä loppuunkaluttu kuin Syksyn sävel, Viidestoista yö tai Rakkauden ammattilainen, tai ehkä siksi, että laulun sanoitus on monitulkintainen.

Jonakin aamuna ennen sarastusta
huomaat että musta
aurinko nousee

Haluaisin sanoa, että...