Jouluisen korttikuvan metsästys

Lauantaina ajoimme hämärän tultua kotiin. Pikkupakkasessa lumi kimmelsi auton valoissa kuin Disneyn piirretyissä elokuvissa. Greipin kokoinen möllykkäkuu oli taas uudella kierroksella. Oli kova kiire, että ehti vielä ruokakauppaan.

Vaikka tänään lämpötila oli niukasti plussan puolella, metsässä oli aivan talvi. Lunta sateli eilen parisen senttiä, ja kaikkialla oli pehmoinen, valkoinen kerros. Mietin aamusta, kannattaako kameraa ottaa joukkoon, ja arvelin, että lämmin on sulattanut kaiken kuvaamisen arvoisen.

Kun illalla kannoin opetuksen jälkeen kasseja autoon, oli pakko pysähtyä katselemaan koivua pihavaloissa. Satoi kevyttä pakkaslunta, ja koivu oli kuin kiedottu pitsiin ja tylliin. Minun ja täydellisen joulukorttikuvan väliltä puuttui vain kamera.

Olen laiska ottamaan kameraa esiin. Sitä paitsi pakkasessa tulee kylmä. Lauantaiaamuna oli talven ensimmäinen kunnon pakkasaamu, miinus kymmenen kieppeillä, mutta vilua uhmaten lähdin kamera tanassa kuvaamaan häkellyttävän kokoista kuuta. Lopputulos: liian lyhyt putki, kuu ei näyttänyt kummoiselta. Lisäksi kameraan oli jäänyt valotuksen säädöksi puolentoista aukon alivalotus, joten aamukuvista tuli todellista hämärämpiä.

Onneksi kynttilöistä saa jouluisen kuvan – sisällä, kodin lämpimässä.

Haluaisin sanoa, että...