Lukukauden loppu lähenee

Tänään digikuvakurssi ja Tarinatorstai kokoontuivat viimeistä kertaa. Kevätkaudella torstai-illat täyttää kaksi digikuvakurssia, ja ensi syksynä uskoisin jälleen ohjaavani Tarinatorstaita. Silti mieli on haikea: yhteinen syksy on lopussa.

Monet ihmiset ovat käyneet vuodesta toiseen uskollisesti kirjoittajaryhmissäni, samoin monista tanssijoista on tullut kanta-asiakkaita. Olen ohjannut tällä seudulla kirjoittajia vuodesta 1997 ja tanssijoita vuodesta 2002, joten aika sitkeitä sissejä ne konkarit ovat.

Pitkäjänteinen opetus on mukavaa, ihmiset kehittyvät ja pitkän ajan kuluessa kehityksen ehtii nähdä myös opettaja.

Joskus on hauska vetää näitä lyhyitä kursseja, joissa tutustun ihmisiin, ohjastan heitä palan matkaa ja päästän sitten jatkamaan matkaa uusien oppien kera. Yliopistossa luennoidessani tämä se oli sääntönä: katselin kasvoja lukukauden, pikkuhiljaa niistä tuli tuttuja, ja sitten lukukausi oli ohi. Seuraavalla lukukaudella taas uudet ihmiset.

Tanssiryhmät jatkavat vielä kaksi viikkoa. Sopivasti samoihin aikoihin valmistuu joulukuun toinen iso taittoprojekti. Kivalta näyttää vaihteeksi sekin, että kalenterissa on pari viikkoa ihan tyhjää. Jos ei joulua lasketa.

Haluaisin sanoa, että...