Neon ja muutama muu (neljäs luukku)

Lasten akvaariossa on vesi, mutta se on niin sameaa, ettei siitä näe läpi. Hiekkaa olisi nähtävästi saanut lutrata vielä aika lailla juoksevan veden alla. Täytynee tehdä pari vedenvaihtoa, sitten suodatin pyörimään ja hirvensarvisuolaa sekaan. Kyllä se siitä kypsyy.

Käytiin lasten kanssa kalakaupassa katsomassa, millaisia kalavaihtoehtoja heidän akvaarioonsa olisi. Tykkäsivät intiaaninsulista ja rubiinitetroista (joita meillä oli ihan ensimmäisessä akvaariossa). Joku pleko olisi kuulemma kiva (mutta reiluun sataan litraan sopivia ei ole tarjolla kuin korupleko). Ihastelivat kovasti neontetroja (äidin henkilökohtainen inhokkikala, hehkuvan sininen ja punainen – mutta lasten allastahan tässä tehdään). Tiedostin yhtäkkiä, että piikkisilmätkin saattaisivat tulla tenavien akvaariossa kyseeseen, paitsi ei neontetrojen kanssa, koska lämpötilavaatimukset eivät osu yksiin.

Akvaario kypsyy parissa viikossa, joten jos kypsytyksen saisi alkuun, jouluksi voisi olla tenavilla oma kalasoppa. Siis sikäli mikäli pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, mitä kaloja altaaseen hankitaan. Seuraan jännittyneenä, syntyykö konsensus demokratialla vai diktatuurilla.

P.S. Outi haastoi minut sanamuisteluun. Tällaiseen haasteeseen ei sovi vastata hätäisesti, joten annan alitajunnan työstää pari päivää. (Tosiasiassa painallan itsenäisyyspäivän kello kahteen saakka tuli pyrstön alla, sen jälkeen minuuttiaikataulu hellittää. Saapa nähdä, millaisia muistoja alitajunta esille pukkaa…)

Yksi vastaus merkintään “Neon ja muutama muu (neljäs luukku)”

  1. […] akvaariota, jolloin kalaston olisi paikallaan olla jälkikasvulle mieleinen. Silti pelkkä ajatus neontetroista tuntui… no, minusta kalan ei kuuluu hohtaa mainosvalojen […]

Haluaisin sanoa, että...