Vielä viime vuodesta

Vuosi vaihtui, ja minä nukuin. Tätä se ikääntyminen teettää, josko enpä muista muutenkaan, milloin olisin ollut uutta vuotta vastaanottamassa muuten kuin kotosalla kaikessa rauhassa.

Nyt kun vuosiluvun 2008 kirjoittaminen tuntuu oudolta (karkausvuosi, by the way, ja olympialaisetkin taas tulossa), voi vielä hyvin antaa ajatusten sinkoilla pitkin vuotta 2007. Firman inventaario pitäisi tehdä, tässä voi inventoida omaa elämäänsä.

Vuoden kohokohtia? Tanssin parista niitä löytyi useampiakin: esiintyminen Yalla!-festivaalin perjantai-illassa oli tietysti unohtumaton (jo milayan takertumisen vuoksikin), ja upeaa oli olla muun muassa Jyväskylässä 7HT:n kevätnäytöksessä esiintymässä. Ehkä kokonaisvaltaisesti hienoin tanssi-ilta oli huhtikuinen Onnenvärinät: koko ilta ryhmieni ja ryhmäläisteni esityksiä. Silloin olin niin ylpeä, että olin haljeta. (Halkeamisvaara on tulossa myös tänä keväänä 18.4.)

Hienoja hetkiä oman perheen parissa tuli vietettyä paljon enemmän kuin aiempina vuosina. Yhtenä syynä oli se, että pidin koko kesän lomaa – osin pakostakin, kun yritin taltuttaa kurkkupaisetta ja angiinoja. Monta vuotta meni niin, ettei perheellä ollut käytännössä yhtään yhteistä lomaa (vuoden 2006 kesää ei lasketa, se hupeni diabeteksen hoitoa opetellessa). Sitä virhettä en enää toista! Jatkossakin järjestän työni niin, että saan nauttia kesästä perheeni kanssa (ja vaikka vähän muistakin vuodenajoista).

Vaikka kuinka sanotaan, että matka on tärkeämpi kuin perillepääsy, en yleensä noteeraa kuin valmistuneita projekteja. Niitä ei ole paljon kirjattavaksi viime vuodelta. Ehkä hyvä niin. Ei jatkuvasti voi suorittaa ja saada valmista. Kirjoitin joulukirjeeseeni, että “muutama olennainen juttu elämän tarkoituksesta on taas vuoden mittaan selvinnyt”. Eiköhän siinäkin ole riittävästi vuosi-inventaarion tulosta.

Haluaisin sanoa, että...