Eriskummallisia löytöjä

Työlista oli pitkä mutta motivaatio matalalla. Hyödynsin päivän tekemällä jotain sellaista, mitä olen lykännyt pitkään: raivasin työhuonettani.

Kirjahyllystä järjestin valuvat hyllyt uusiksi. Heivasin kaikki käyttöohjeet ja tarpeettomat kansiot arkistohuoneeseen, nostin lehtikoteloita hyllykön päälle ja sain kuin sainkin likimain kaikki mapit mahtumaan hyllyyn. Vielä on tehtävä jonkinmoista renoveerausta, sillä ainakin pari uutta työmappia on tuloillaan.

Arkistohuoneesta poistin ei-arkistoitavaa tavaraa, järjestelin hyllyt uudelleen loogisesti ja sain mahtumaan sinne yllättävän paljon pois-silmistä-poissa-mielestä-tarvikkeita.

Lajittelin tanssirompekasan ja totesin, että täytyy varmaan niistäkin tehdä inventaariolista, vaikka ovatkin hankintoja ajalta ennen firman perustamista. Tietäisin sitten ainakin keväämmällä, kuinka monelle voin luvata paljettilätkämekon ja kolikkokaulakorun lainaksi esiintymisiin.

Ei raivausta ilman löytöjä. Hävveyksissä olleet hopeiset zillit (kullanväriset – sekä omat että opetuskäyttöön hankitut – olivat siellä missä oletinkin niiden olevan) löytyivät loogisesti arkistoitavien paperien kasasta, jonne ne olivat kotiutuneet parin akryylihelmipussin kanssa. Arkistohuoneessa näin jälleen kitarani, jota jälkikasvu iloisesti soitteli illan. Vire oli hukassa, ylimpiä kieliä sain viritellä useampaan otteeseen.

Mutta löydöistä suurin ja ihmeellisin oli lattia. Noin monta tyhjää lattianeliötä ei ole työhuoneessani ollut aikoihin.

Vielä yksi löytö on tekemättä: pöytä. Pitäisi varmaan tilata työmotivaatiovajetta heti huomiselle.

Haluaisin sanoa, että...