Hyvä paha rutiini
Thursdayjakelun osoitteena diabetes
Diabetes hoituu jo rutiinilla. Takana tiun verran kuukausia, siis karkeasti laskien reilut kuusisataa päivää.
Rutiini on selvä: aamulla ylös, verensokerin mittaus, aamupalalle pikaa*, pitkä* joko juuri ennen kouluunlähtöä tai viikonloppuisin vielä pedissä loikoillessa. Päivän mittaan ennen jokaista ateriaa verensokerit, insuliinit sapuskan hiilarimäärän mukaan. Illalla puoli yhdeksältä verensokerin mittaus, ensin pitkä insuliini ja sitten pika ja iltapala.
***
Insuliinin annostelu tulee selkärangasta. Joka kerta, kun insuliinin ohjemääriä muutetaan, on muutaman päivän ajan hyvin epävarma olo: jokainen muutettu määrä täytyy kerrata mielessä ja tarkistaa niin papereista kuin kynästäkin.
Valitettavasti pistämisen jälkeen saattaa iskeä epävarmuus: paljonko oikein tulikaan pistettyä? Teen usein niin, että sanon ääneen sen määrän, paljonko insuliinia on kynään annosteltu. Silloin lapsi itse ja muut lähellä olevat kuulevat määrän, ja itsekin tulee keskityttyä vielä ajattelemaan, että annostus on oikea.
***
Pitkän kanssa annostus on vakio, emme paljon pitkän määrillä pelaa. Pitkävaikutteisen insuliinin ongelmana on se, että se pistetään kellon mukaan, ei elämän mukaan.
Ruokaa ei ole tullut syötyä aikoihin niin, etteikö insuliinin pistäminen olisi tullut mieleen, sen verran oudolta tuntuu ryhtyä aterialle ilman kynän naksuttelua. Mutta pitkän pistämiseen pitää poikkeustilanteissa keskittyä todella tarkkaan, jotta se tulisi tehtyä. Pienikin muutos rutiineissa riittää rikkomaan insuliinin pistämisen ja kelloajan tiiviin yhteyden**.
***
Tänä talvena olen kertaalleen käynyt koululla pistämässä aamun pitkän, kun huomasin kynän neuloineen töröttävän pöydällä, insuliiniannos valmiina, vaikka lapsi oli jo lähtenyt. Silloin pelastukseksi koitui ikioma rutiinini: laitan aamun pitkän ja pikainskan valmiiksi samalla kertaa.
Viikko sitten maanantaina oli aamulla paljon häsyä, metsästin hiihtovaatteita ja sen sellaista liikuntatunneille. En laittanutkaan neulaa pitkän insuliinin kynään yhtä aikaa pikainskan kanssa enkä istuskellut tässä tietokoneen äärellä, kun oli aamu-Levemirin pistoshetki. Vasta kun mentiin jo iltapäivässä, tajusin, ettei pitkää ole pistetty. Silloin oli liian myöhäistä pistää Levistä – se päivä pelattiin liikunnalla ja pikainskalla.
***
Illalla iltapalan aika on puoli yhdeksältä, jotta kaarti on pedissä ihmismäiseen aikaan yhdeksältä. Pitkä siis liittyy iltapalarutiineihin. Jos ollaan reissussa, iltapalan aika saattaa muuttua, ja silloin täytyy erikseen keskittyä kellon tiiraamiseen.
Jos jostain syystä iltapala syödään normaalia aiemmin ja Levis pitäisi pistää vasta iltapalan jälkeen, on rutiini rikkoutunut pahemman kerran. Kun lapset ovat pedissä univalmiina, ei välttämättä enää muista, että jotain on tekemättä.
Kokonaan eri juttu on se kerta, kun tyrkkäsin pitkän sijasta pikainsuliinia pitkän annostuksilla. Ei luulisi, että vihreä ja keltainen kynä voivat mennä sekaisin; minäkin huomasin värivirheen vasta siinä vaiheessa, kun insuliini oli pistetty. Sinä iltana syötiin tavallista enemmän, mitattiin sokeria aika monta kertaa ja napattiin vielä ylimääräinen välipala kesken unien.
Sen jälkeen olen irrottautunut rutiineista sen verran, että valitsen vihreän kynän ajatuksen kanssa.
*Tietoisku 1: Pikainsuliini on ateriainsuliinia, jonka tehtävänä on laskea verensokeria, kun se nousee syömisen myötä. Terveellä ihmisellä insuliinia erittyy myös aterioiden välillä ja yöllä: pitkävaikutteinen insuliini eli perusinsuliini pyrkii korvaamaan tätä peruseritystä.
**Tietoisku 2: Pitkä insuliini Levemir pitäisi pistää samoihin aikoihin joka ilta ja aamu. Leviksen pisto ei ole minuuttipeliä, pistosta voi tarvittaessa aikaistaa tai myöhentää jopa puolisen tuntia. Pitkä insuliini ei vaikuta heti, vaan sen vaikutus on voimakkaimmillaan muutaman tunnin kuluttua pistoksesta. Yhden Levemir-pistoksen vaikutus näkyy verensokereissa lähes vuorokauden, samoin se, jos pistos jää antamatta.
Haluaisin sanoa, että...