Sormiharjoituksia

Kävin tänään vuosittaisessa piilolinssitarkastuksessani, tosin muutaman kuukauden myöhässä. Talven mittaan en ole piilareihin edes koskenut, kun ei ole ollut esiintymisiä eikä ole käyty uimassa, mutta kesää kohti tahti taas tiivistyy.

Heikomman silmän piilarilla näen huonommin kuin paremmalla silmällä, ja syykin oli oletettu eli piilareilla korjaamaton: taittovirhe tai sylinteri tai joku vastaava siellä haraa vastaan. Eipä haittaa, näen silti piilolinsseillä riittävän hyvin, ja suurimman osan ajasta käytän kuitenkin laseja.

***

Viime kesänä huomasin, että tarvitsen tavalliset aurinkolasit. Vaikka piilarit ovat käytössä harvoin, on tympeää lähteä tanssikeikalle kirkkaalla auringonpaisteella ilman aurinkolaseja – meikit valuvat pitkin poskia, kun aurinko häikäisee.

Tarve siis oli, ei ehkä aivan akuutti mutta perusteltu kuitenkin. Sovittelin suurimman osan tarjolla olevista malleista. Valtaosa oli liian suuria, liian 60-lukua, liian kulmikkaita, liian… ei-kivoja. Löysin kolmet mahdolliset: kahdet ihan kivat ja kolmannet, jotka olivat aivan taivaalliset, hyvännäköiset ja istuvat. Ja hervottoman kalliit. Serengetit.

Eräs ystäväni tapaa sanoa, ettei köyhällä ole vara ostaa halpaa. Ehkä se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi tarkoitus ostaa kalleinta, mitä talosta löytyy. Kampanja tiputti hintaa sen verran, että hervottoman kallis halpeni silmissä ja muuttui enää järjettömän kalliiksi käyttömäärään nähden. Toisaalta lasien mukana tuli myös kotelo ja mikrokuituliina, jotka olisi kuitenkin pitänyt hankkia. Itse asiassa siis säästin roimasti.

Näillä Serengeteillä eletään seuraavat kymmenen vuotta. Ainakin. Ja taidetaanpa niitä pitää aina, kun on piilarit päässä, vaikkei auringosta näkyisi häivähdystäkään.

hakusanoja aurinkolasit, piilolinssit
| Lisää kommentti »