Jokakeväinen tunninkadotus

Suurin piirtein on taas selvitty jokakeväisestä kellojen rukkaamisesta. Silmiini ei ole osunut enää ainoatakaan kellonaikaa näyttävää kapistusta, joka eläisi mennyttä aikaa. Seuraavat seitsemän kesäaikaista kuukautta kuluvat siis aikataulussa.

Kesä- ja talviaikaan siirtyminen on paitsi raivostuttavaa myös hölmön tuntuista (seitsemän kuukautta poikkeusaikaa? eikö poikkeus ole jo siinä vaiheessa enemmän sääntö?).

Näin sanotaan Wikipediassa: “Kesäaikajärjestelyn tarkoituksena on saada kesän ajan aamuinen valo vastaamaan paremmin aktiivisia valveillaolotunteja ja työskentelyaikoja kouluissa ja työpaikoilla. Kertyneet valoisat tunnit ‘säästetään’ näin iltaan sen sijaan, että ne kuluisivat ‘hukkaan’ ihmisten vielä nukkuessa.” Selvä pyy, aamu valkenee myöhemmin ja ilta on pitempään valoisa. Hieno idea!

Josko tietysti Suomen kesä ei ole erityisen pimeä, ei varsinkaan pohjoisimmassa Suomessa. Päiväntasaajalla, jossa ei ilta- ja aamuhämärää tunneta, kellonsiirto vaikuttaa enemmän päivärytmiin.

***

Sitä en ymmärrä, miksi kellon pitäisi olla vain kesäaikaan tunnin edellä? Sama ongelmahan on myös talvella: illasta päin voisi olla valoisampaakin. Eikö olisi paljon mielekkäämpää siirtä viisareita tunti eteenpäin ja jättää ne siihen myös talven ajaksi, jos kerran se paremmin vastaa ihmisten tarpeita ja elämänrytmiä.

Joskus ennenmuinoin elettiin auringon tahtiin: noustiin, kun oli valoisaa, ja nukuttiin, kun oli pimeää. Kenties ongelman ydin on siinä, että meidät kaikki on sidottu viisareiden näyttämään aikaan, luonnollisesta ajasta viis. Ei voi kuunnella kehoa ja elimistöä, vaan pitää katsoa kellosta, milloin on aika herätä, syödä tai mennä nukkumaan.

***

Kello on vasta yhdentoista korvilla talviaikaa, ja olen jo puolikuollut. Päivärytmi on somasti sekaisin, mutta olkoon: menen nukkumaan jo nyt. Jos vaikka saisin kadonneen tunnin aiheuttaman univelan paikattua.

2 vastausta merkintään “Jokakeväinen tunninkadotus”

  1. Joka vuotinen rutinan aihe mulle, jolla menee viikko aina toipua siirrosta. Syksyllä se vasta ottaa päähän kun tulee pimeä hirveän aikaisin.
    Olis kyllä ideaa siirtyä pysyvästi kesäaikaan. Ei taida rutinoilla olla kuitenkaan mitään vaikutusta asiaan, yrittää kuitenkin aina joka vuosi voi. Toivossa on hyvä elää.

  2. Syksyllä kellonsiirto tekee tosiaan illoista hirveän pimeitä. Varsinkin viime syksynä oli todella pimeää ja synkeää, kun lumesta ei ollut tietoakaan.

    Mietin tuossa eilettäin töihin ajaessani, että eikö olisi aivan yhtä näppärää vaihtaa kesäksi firmojen, kauppojen sun muiden aukioloaikoja tuntia aikaisemmaksi. Vai onko se psykologinen juttu: kahdeksaan meno kuulostaa inhimillisemmältä kuin seitsemään.

Haluaisin sanoa, että...