Sormiharjoituksia

Ostin froteeta kylpytakkeihin muutama vuosi sitten. Leikkasin muutama kuukausi sitten keltaisesta ja violetista pienet kylpytakit, ja ompelinkin keltaisen kasaan. Hyydyin, kun kämmäsin vyön ompelun (eihän froteista vyötuppiloa pysty kääntämään), ja takit jäivät odottelemaan uutta inspiraatiota — ratkomisinspis löytyy paljon huonommin kuin ompeluinspis.

Eilen päätin inspiroitua, ja ompelin kylpytakit valmiiksi. Jostain syystä keltainen frotee oli helppoa ja kivaa ommeltavaa, mutta näennäisesti samanlainen violetti sylttäsi ja katkoi lankaa jatkuvasti. Lankakin oli käsittääkseni samaa laatua. Yleensä olen pedantti, mutta nyt päätin jättää froteenukan peittoon muutamia pieniä lankasylttyjä. Kohderyhmä ei osaa arvostaa viimeisen päälle tehtyä tikkiä, vaan nautiskelee saunanjälkeisestä olosta takkiin kääriytyneenä.

Viikolla kävin läpi kasan kaavalehtiä, metsästelin kaavaa talvitakkiin. Olen ostanut viininpunaista ja harmaata mikrokuitua noin kymmenen vuotta sitten, ja vielä irroitettavaksi vuoriksi jotain paksua pehmeää. Mieleistä kaavaa ei ole löytynyt.

Sulatteluaika on tehnyt tehtävänsä. Nyt lehdistä löytyi useampikin käyttökelpoinen kaava. Tai ehkä ei pitäisi puhua käyttökelpoisesta, vaan sovelluskelpoisesta. Laskeskelin, että neljää kaavaa yhdistelemällä ja vielä omasta päästä muutaman taskun lisäämällä syntyisi kelpo talvitakki. Eri asia on, kauanko kaavojen piirtämiseen, yhdistelemiseen ja kankaan leikkaamiseen menee.

Tänään on tarkoitus perehtyä päähineisiin. Jälkikasvu kaipaa uutta talvipäähinettä erityisesti nollakeleihin. Fleece on siitä ikävä materiaali, että siitä syntyy kovin lämmintä, ja kaksinkertaisesta fleecestä suorastaan kuumaa. Ohkaisiin pipoihin sopivaa kangasta on paljon hankalampi löytää.

Muutaman kuution kangasvarastoissa on se etu, että välillä sieltä tekee löytöjä. Ei laatikoissa ole kovin monta sellaista kangasta, joiden olemassaolo minut yllättäisi, mutta kummasti vuosien mittaan alkaa nähdä kankaissa uusia mahdollisuuksia. Oma vaatemakukin muuttuu, josko hitaanpuoleisesti. Muutama vuosi sitten olin vakuuttunut, että näyttäisin levenevälahkeisissa housuissa tankilta, mutta tätä nykyä treenaan pääasiassa jazzhousuissa. Vartaloamyötäilevät paidatkin näyttävät tätä nykyä päälläni paljon paremmilta kuin kymmenen vuotta sitten, vaikken millään muotoa ole solakammaksi muuttunut. Aikuistuessaan muuttuu itselleen armeliaammaksi.

hakusanoja
| 1 kommentti »