Esiintymiskuumetta

Rankka päivä on illassa. Eteinen on täynnä kasseja, laukkuja, reppuja, pusseja ja sen sellaista. Nestehukasta kärsin, vaikka yritin vissyä pitkin iltaa kitata. Joka lihas huutaa, vilunväreitä vastaan käyn paksuimman villapaitani ja kuuman kaakaon voimin. Kaakaota, kokista, sitruunavissyä vuoronperään, ja ehkä vielä jotain saisi oikein syötyäkin.

Viime yönä lopetin hommat siinä kohti, kun olo oli kuin aspiriinimainoksessa (“jalkoja särkee”). Oli pahalainen noussut vähän lämmön puolelle. Koska saan kuumeen vain äärimmäisen harvoin (38 asteen kuume vie jo tolkun ja toimintakyvyn), totesin, että nyt nukkumaan, oli hommat tehty tai ei. Tämä päivä meni hyvin, mutta nyt on taas pikkuisen lämpöä. Ei ihme, kaiken remuamisen jälkeen.

***

Onnenvärinät on takanapäin ja ilta meni hienosti. Esiintyjät tykkäsivät (ensikertalaisetkin), yleisö tykkäsi, henkilökuntakin tykkäsi. Mitä muuta voi enää vaatia?

Minä kahlasin illan repertuaarini läpi enemmän tai vähemmän sooloillen, ja loppuiltaa kohti alkoi jo tuntua siltä, että kyllä kunto kestää pienen revittelynkin. Nyt jalat muistuttavat, että “pieni” ei ole sama asia kuin “hullun lailla heiluminen vielä varsinaisten tanssien jälkeenkin”.

***

Fysiikan pettämisestä huolimatta* on hyvä mieli. Oli ihana nähdä hymyileviä tanssijoita, jotka olivat skarpanneet ja tehneet isosti töitä tanssiensa eteen, ja oli mukavaa, että moni innokas tuleva tanssija tuli juttelemaan ja kyseli tunneista.

Ja mikä ihaninta, minulla on kauniita ruusuja!

*Joko tämä on sitä pahanmaineista flunssaa, jota on liikkeellä ja joka on kolunnut koko meidänkin perheemme minua lukuunottamatta läpi, tai sitten lämpö on yksinkertaisesti kropan protesti superkiivaaseen työtahtiin. Tiistaina alkavat uudet tunnit, lauantaina on seuraavat esiintymiset, mutta suurin stressi** jäi ensimmäisen tanssin aikana tanssilattialle. Nyt löhöän lasten kanssa viikonlopun ja lepään urakalla. Toivottavasti kroppa toipuu ensi viikkoon mennessä.

** Ei iltaa ilman kommelluksia. Raportti seuraa, kun esiintymisen jälkeinen kuume on laskenut ja jalkasärky helpottanut. Enkä meinaa ottaa aspiriinia.

3 vastausta merkintään “Esiintymiskuumetta”

  1. Olen täällä ollut hengessä mukana esiintymisiä edeltävissä tohinoissa. Ei sitä ihan äkkiä ymmärrä kuinka paljon taustatyötä muutaman minuutin esiintymisessa voi olla, muuhunkin kuin varsinaiseen tanssiin. Kiitoksia maailman avartamisesta. Ikuisestihan se on niin ollut, että päältä päin katsoen kaikki on helppoa, meinaan aina se toisen työ.

    Toivottavasti ei nyt iskenyt flussa vaan saat nauttia vapaasta terveenä.

  2. Kiitos vielä kerran Onnenvärinöistä!
    Ilta ylitti kyllä kaikki ennakko-odotukset niin minulla kuin varsinkin perillisellä, jonka puoliksi pakolla raahasin mukaan. Olin ylpeä meidän porukan tanssista (vaikka itse istuinkin esiintymiskammoisena pöydässä), hienosti meni!
    Perillinen oli aivan myyty, odottaa jo innolla ensi viikon disco orientalia.
    Jatketaan syksyllä harjoituksia.

  3. Kiitos, Jane — henkistä tsemppausta tässä on tarvittu! Flunssa ei onneksi ole pamahtanut päälle, joten ehkä tämä kuumeilu on vain ylirasitusoireita. Lepovaihteelle heittäytyminen — edes muutamaksi päiväksi — ei vain tahdo sujua tuosta vain.

    Se on totta, että muutaman minuutin esitys vaatii uskomattoman määrän työtä. Pukuihin uppoaa aikaa niin paljon, ettei sitä uskalla edes laskea, treenistä puhumattakaan. On ihanaa, että löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita panostamaan esiintymisiin niin paljon! Harva jaksaisi katsoa minun soolojani kokonaisen illan ajan 😉 .

    ***

    Kiitos itsellesi, Pirkko! Oli mukavaa, että olitte katsomassa. Jälkeläisesi oli tosiaan innoissaan, kun illan lopuksi muutaman sanan vaihdoimme. Toivottavasti kuntoni kestää disco orientalin noiden nuorten kanssa, niillä kun ei virta ihan heti lopu 😀 .

    Ei ole enää pitkästi ensi syksyyn ja uuteen tanssikauteen. Ja ensi keväänä on taas Onnenvärinät, ja silloinhan ei ole pakko olla pelkästään katsomon puolella 😉 . Ainakin lopetustanssiin kannattaa tulla mukaan, siellä oli tunnelma korkealla (ja lavalla ahdasta).

Haluaisin sanoa, että...