Inspiroivat deadlinet

Ishtarin taittoa uurastan. Aurinkoinen sunnuntai on huvennut tyystin tietokoneen ääressä, ja ruutua tuijottelen vielä pitkälle yöhön.

Kun lehti on tehty, täytyy keksiä jotain yläkroppaa virvoittavaa toimintaa. Olen viimeisen viikon aikana kärsinyt kohtuuttoman usein jännityspäänsäryn ja migreenin yhdistelmästä; rintakehän lihakset kiristävät ja haittaavat hengitystä; pään liikeradat tökkäävät niskalihasjumiin. Sen siitä saa, kun nukkuu pois univelkoja ja jämähtää lukemaan kirjoja. Ehkä pitäisi valita huonompia kirjoja, ettei niihin jäisi kiinni.

***

Ishtarin tekeminen on loppujen lopuksi hyvin rentouttavaa ja inspiroivaa, kohtuullisesta taittostressistä huolimatta. Taittotyössä ajatukset saavat virrata omia uomiaan, pienen paineen alla tekstit syntyvät tehokkaammin kuin kauan ennen deadlinea ja intensiiviset työskentelyrupeamat tuottavat uusia ideoita.

Nyt kun talo on hiljennyt, lehdentekoani rytmittävät tanssilevyt. Tämänkeväiset levyhankinnat pyörivät taustalla ja uppoavat alitajuntaani. Aina välillä sieltä nousee tajunnan tasolle kiintoisia kappaleita, joihin palaan myöhemmin opetuksessa ja koreografioita tehdessä.

Mielessä on jo jonkinlainen hahmotelma siitä, mitä ensi talvena opetan eri ryhmille, mutta kappalevalinnat ovat vielä työn alla. Olisi mukava saada metsästettyä koreografiabiisit jo nyt toukokuulla, jotta työstämiselle jäisi riittävästi aikaa. Toisinaan kyllä syntyy mainioita tansseja muutamassa illassakin. Taitaa tässäkin asiassa deadline toimia aikamoisena inspiraation lähteenä.

Haluaisin sanoa, että...