Välineurheilua

Diabetesliiton Kohtauspaikalla oli taannoin keskustelua foorumilaisten liikuntavälineistä. Kun tätä nykyä iso osa elämääni liittyy tanssiin, on minulla luonnollisesti kuutiotolkulla tanssitavaraa: tanssitossuja ja säämiskäpohjaisia tanssikenkiä (taivaalliset jalassa!), jazzhousuja, treenipaitoja sun muuta tanssivaatetta ynnä säärystimiä, kasoittain erilaisia lantiohuiveja ja pari kolikkovyötä, esiintymisasuja, tanssivälineitä (keppejä, huiveja, zillejä, milayoja), erilaisia rumpuja, hyllytolkulla cd:itä ja tanssivideointeja. Esiintymisnäkökulmasta tanssitavaroiksi täytyy laskea myös piilolinssit ja meikit.

Toki minulta löytyy myös muita liikuntavälineitä, josko valtaosa on käytössä harvakseltaan.

Opiskeluaikoina pyöräilin aina ja joka paikkaan (paitsi asemalle, kun olin lähdössä reissuun valtavien pakaasien kera), säällä kuin säällä. Pyörä oli nopea, näppärä eikä sitonut minua bussiaikatauluihin. Aerobinen kunto oli huipussaan, kun suikkailin Jyväskylän mäkiä ylös. Täällä maaseudulla etäisyydet ovat toista luokkaa, ja raskausajat vierottivat minut pitkäksi aikaa pyöräilystä; ei tehnyt mieli kokeilla, miten käy, jos kaadun ison mahan kanssa pyörän selästä. Toissa kesänä hankin uuden pyörän, ja sittemmin on tullut kesäkautena poljettua lasten kanssa kirjastoon ja shoppailemaan. Pyöräileminen on kiva tapa ulkoilla, mutten edelleenkään osaa laskea sitä varsinaiseksi liikunnaksi, hyötyliikunnaksi korkeintaan. Kypärä on ihan välttämätön, jo siksikin, että olen esimerkkinä jälkikasvulle.

Yläaste- ja lukioaikoina kävin mielelläni hiihtämässä — siis koulun ulkopuolella. Kouluhiihto ei ollut lainkaan niin mukavaa. Meiltä oli lyhyt matka ladulle, joten sopivassa mielentilassa oli kivakin käydä sivakoimassa. Opiskeluaikoina olin suksilla tasan kerran ja senkin surkealla säällä, sittemmin olen suksitellut pari kertaa lasten kanssa huonolla menestyksellä. Mononi ovat väärää kokoa, ja onneksi suksetkin vahingoittuivat viime keväänä. Eniten hiihtämisessä risoo voitelu: mikään ei ole niin tympeää kuin suksien voiteleminen, paitsi vanhojen voiteiden poisto. Onneksi nykyisin on keksitty pitoteipit, ne saattavat olla minunkin hiihtourani pelastus — jos tulen uudet sukset hankkineeksi.

Uudet luistimet hankin muutama talvi takaperin, mutten ole niitä vielä(kään) ehtinyt testaamaan. Vanhat luistimeni olivat liian isot, ne ostettiin silloin, kun jalkani kasvoivat hurjaa vauhtia ja niihin otettiin riittävästi kasvunvaraa. Sitten jalkojeni kasvu pysähtyikin keskivertokokoon 37–38. Tulevana talvena lasten kanssa olisi tarkoitus päästä luistimia kokeilemaan, jos nilkkani vielä kestävät.

Kaksi paria ihan asiallisia lenkkareita ynnä halvat kävelysauvat odottelevat, että lähtisin taas lenkille. Kävelysauvat eivät istu nätisti käteen, mutta nykyisellä käyttömäärällä ei uusiakaan kannata hankkia. Kävelylenkkejä en kovin paljon viitsi harrastaa yksinäni, juoksemassa en ole käynyt opiskeluaikojen jälkeen (jolloin pururadalle oli vain kivenheitto). Opiskeluaikainen naapurini oli innokas liikkuja, ja hänen kanssaan kiersin Laajavuoren ristiin rastiin joskus kolmetuntisillakin kävelylenkeillä.

Yliopistoaikana kävin ahkerasti yliopistoliikunnan järjestämillä jumppatunneilla. Huomasin, että aerobic ei ole minun lajini, mutta step-aerobic oli ihan hauskaa ja slide kivaa. Niiden aikojen peruina on aerobictossut, ne pölyttyvät vaatehuoneessa. Kävin myös taajaan punttisalilla poistamassa niskan ja yläselän jumeja sekä alaselän särkyjä, tätä nykyä ne pysyvät poissa tanssin ja venyttelyn avulla.

Nykyisin tanssi nielaisee valtaosan ajastani, mutta selvästi tanssin lisäksi tarvitaan lihashuoltoa ja voimatreeniä. Aikoinaan hommasin pieniä puntteja niska–hartia-jumppaa varten, niihin kosken enää harvoin. Leveät voimistelukuminauhat toimivat pääasiassa venyttelyn apuna. Jumppapallo olisi tarkoitus kaivaa taas esille lähinnä venyttelyn apuneuvoksi; pallo jouduttiin laittamaan jäähylle, kun perilliset keksivät sille aivan uudenlaisia käyttötapoja.

Eniten minua inspiroi Method Putkiston kehonhallinta ja MP pilates. Kumpaisessakin selviää pitkälle pelkällä voimistelualustalla (ja lavealla otannalla MP-kirjoja), mutta keskittymisrauhaa tarvitaan. Valitettavasti rauhaa ja hiljaisuutta ei voi ostaa eikä hankkia varastoon.

Haluaisin sanoa, että...