Kuukausi lomaan

Kesäkuun yhdeksäntenä päivänä alkaa loma. Olen merkannut kesäkuun loppuosaan isot ruksit päälle: ei töitä!

Kun Jyväskylän festivaaleista on selvitty, heittäydyn vaaka-asentoon ja nollaan aivoni. Vien lapsia uimaan ja pyöräretkille, makaan pihalla viltin päällä ja nautiskelen siitä, ettei ole mikään kiire. Luen Harri Pottereista viimeisen ja muutaman muunkin kirjan, laitan pari neuletta alulle, ompelen jotain ihan vain huvin vuoksi.*

Vaikka tiedän, että tarvitsen ihan oikeaa lomaa (ja perhe tarvitsee lomailevaa äitiä), on ollut uskomattoman vaikea saada itseni varaamaan vapaata aikaa työkalenterista. Olen urakalla harjoitellut kaksikirjaimista kieltosanaa ja suunnitellut kesän työt sen mukaan, että kesäkuussa en tee kolmeen viikkoon mitään. Tai ainakaan kahteen.

Edellisestä ihan oikeasta lomasta taitaakin olla reilut 15 vuotta. (Viime kesää ei lasketa: angiinakierteessä pyörimistä ei pidetä lomailuna.)

*Ja ryhdyn valmistelemaan ensi talven opetuksia ja suunnittelemaan heinäkuun työmaita ja sitä rataa. En minä varmaan osaa vain olla. Tärkeintä on, ettei ole deadlineja; omaan tahtiinsa tekemisen ilosta sitä voi kyllä touhuta.

Haluaisin sanoa, että...