Ajassa jälleen
Saturdayjakelun osoitteena sitä ja tätä
Pari viikkoa olemme eläneet hetkeä kello 1.17. Keittiön kellomme päätti pysähtyä siihen tuntimäärään pattereiden vaihtoyrityksistä huolimatta. Citizen palveli ansiokkaasti ainakin kahdeksan vuotta.
Uusi kello piti käydä ostamassa, mutta shoppailulle ei löytynyt sopivaa aikaa. Iät ja ajat vilkuilin seinäkelloa ja totesin sen olevan aina vain 1.17. Viimeisen viikon aikana alkoi jo muistaa, ettei seinälle kannata katsella.
***
Tänään aurinkoinen sää houkutteli pyörän selkään, ja kurvasimme kello-ostoksille. Kellon paikka oven yläpuolella vaatii tietynkokoisen kellon, joten hankintaprosessi eteni viivottimen avulla.
Kaikki ihanimmat ja komeimmat kellot olivat aivan liian korkeita, sopivan kokoiset joko rumia tai väärän värisiä (story of my life). Lopulta otin riskin ja ostin muutaman sentin vanhaa korkeamman kellon. Kieltämättä senttiäkään suurempi ei olisi enää karmilistan yläpuolelle mahtunut.
Melkein parikymmentä vuotta rannekelloni oli aina Casio. Olen tainnut seinäkelloissa jämähtää Citizen-taajuudelle, sillä samaa merkkiä tunnustaa myös uusi kellomme.
***
Nyt sitten alkaa uusi opettelu: keittiön seinältä näkee ajan. Sen juoksevan.
Haluaisin sanoa, että...