Rohkea

Kahden vuoden rajapyykki lähestyy. Tällä viikolla tulee kaksi vuotta siitä, kun sairaalassa tehtiin diabetesdiagnoosi. Päivä ei sen ihmeemmin olisi mieleeni jäänyt, ellei se olisi ollut viikkoa ennen kevätjuhlia – pääsimme sairaalasta kotiin juuri parahiksi, jotta saimme osallistua koulun kevätjuhlaan, vain katsojina tosin.

Toinen syy, joka pitää ajanlaskun mielessä, ovat vuosikokeet. Kerran vuoteen diabeetikoilta (ainakin ykköstyypeiltä) otetaan putkilotolkulla verta, jotta saadaan tutkia koko joukko asioita, joilla on ihmeelliset lyhenteet.

Tänään oli se päivä, kun rynnistimme heti aamusta laboratorioon luovuttamaan verta. Putkiloita piti täyttää alun toistakymmentä, ei käytetty emlaa eikä muita puudutuksia. Aikuisen silmiin homma sujui sutjakkaasti, mutta lapselle se kesti pienen ikuisuuden. Siitä huolimatta hän istui koko ajan tuolissa hievahtamatta ja puristi kättäni.

Joskus kaipaisi itseltäkin samanlaista rohkeutta.

Haluaisin sanoa, että...