Sormiharjoituksia

Takana on Ishtarin deadline, edessä toisen taittotyön urakointi. Viikonlopun vietin historiallisesti: lukien.

Joskus muinaisessa elämässä, ennen opiskelua ja lapsia, elin nenä kirjassa. Luin satoja ja tuhansia sivuja, useita kirjoja uudelleen ja uudelleen. Perheen kasvamisen myötä aikaa lukemiselle on ollut vähemmän. Tai kyllä minä lukenut olen, mutten juurikaan kirjoja vaan lehtiä: sanomalehtiä, aikakauslehtiä, ilmaislehtiä, ammattilehtiä… Jossain vaiheessa ehdin lukemaan suurin piirtein kaikki lehdet kannesta kanteen. Kirjoihin ei aikaa riittänyt, yhden kirjan lukeminen on kuitenkin useamman päivän urakka uppoutuvalla lukutekniikallakin, eikä kolme sivua ennen nukahtamista -tahdilla ei juoneen oikein pääse käsiksi.

Lehtien pinot ovat kasvaneet järkyttäviksi, paljon kiinnostavaa jää lukematta. Olen pikkuhiljaa taipumassa sille kannalle, että lopetan aika monen lehden tilaamisen ja käväisen pikalukemassa lehdet kirjastossa. Helpottuu myös akuutti säilytystilaongelma, eihän kiinnostavia aikakauslehtiä voi heittää menemään, ne täytyy säilyttää.

Muistaakseni olen viimeksi ehtinyt ihan oikeasti lukemaan kirjoja joskus muutama vuosi sitten, kun luin kaikki Dick Francisin hevosdekkarit — jälleen kerran. Olen myös ollut kohtuullisen tiukassa kirjanostokiellossa pitkään, kun ei ollut edes aiemmin hankituille kirjoille riittävää kirjahyllyä. Olenkin viime vuosina hankkinut tietokirjojen ja lastenkirjojen lisäksi vain muutamia romaaneja: kaikki Harry Potterit, joitain kirjakerhosta tulleita kuukaudenkirjoja, viimeksi Ken Folletia.

Olin pitkästä aikaa junalla reissussa joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna. Matkalukemisiksi otin Dan Brownin Da Vinci -koodin, mutta reissu meni tanssiasioita pyöritellessä, enkä saanut luettua kuin pari ensimmäistä lukua. Kun sain uusimman Ishtarin tehtyä, päätin nollata aivoni kyseisen kirjan parissa, ja luin sitä koko viikonlopun. Innostuneena valitsin seuraavaksi kovakantiseksi Tess Gerritsenin kirjan Kaksoisolento, joka osoittautui myös oikein sujuvaksi tekstiksi.

Saa nähdä, uskallanko ennen joulua kirjoihin tarttua, lukeminen kun on addiktoivaa touhua. Saapa myöskin nähdä, joko nyt joululomalla ehdin tekemään sen, mitä on tarkoitus ollut tehdä jo pitkään: aloittaa Harri Pottereiden lukemisen. Olen hankkinut ne kirjahyllyyni parempien lukuaikojen varalle — ehkä nyt on taas lukemisen aika?

hakusanoja Ishtar, lukijana
| Lisää kommentti »