Raindrops keep falling…

Vesisateessa seisoskelu on turhan aliarvostettua. Joskus tenavana oli kesäsateessa mukava kastua, siis riittävän lämpiminä päivinä. Vaatii tosin mahdollisuuden päästä vaihtamaan vaatteet, sillä läpimärissä vaatekerroksissa ei ole pitemmän päälle mukava olla, ei edes hellepäivänä.

Tänään ukkoskuurot ovat pyrskähdelleet melko voimakkaina. Kauppareissua sunnitellessani oli ihan seesteistä; kun vedin takkia niskaan, näkyi jo vihmovan; autolle kipittäessäni satoi sormenpään kokoisia vesipisaroita. Pisarapommit kutittivat päänahkaa, takki imaisi tehokkaasti sateen, pitkät ruohonkorret läiskivät vettä jalkoihin ja laukku likimain valui. Mutta niin vain viisi minuuttia myöhemmin kaupan pihaan kaarrettuani pääsin jo kipittämään parkkipaikan yli ilman lisäkastumista.

***

Tällä viikolla pitäisi asennoitua, jotta ensi viikolla olisin työvauhdissa. Asennoitumisen suunnittelun ohessa olen selaillut kasoittain kaavalehtiä; tarkoitus on heinäkuussa istua tietokoneen lisäksi ompelukoneen ääressä.

Kaukaa viisaana ajatuksissa eivät niinkään siintele ihanat kesähepenet (vilkaisu lämpömittariin karsii moiset kuvitelmat), vaan välikausitakki, liikunta-asut, farkut, paitapuserot, tunikat, laukut… Mutta ensimmäinen kaava, josta en ole saanut silmiäni irti, oli housuihin, joiden lahkeet loppuvat juuri polven alapuolelle. Ehkä tänä kesänä olisi säitä sellaisillekin.

Haluaisin sanoa, että...