Rakkaudentunnustus

Katselin nuotteja, ja sävelet alkoivat kaikua korvissani. Hävisi parikymmentä vuotta, sama hurmaannus löytyi yhä. Jotkut kappaleet ovat elämää suurempia.

En ollut koskaan kuullut Andrew Lloyd Webberistä enkä Phantom of the Operasta, ennen kuin näin nuotit pianon kannella. Ryhdyin soittamaan, Charles Hartin ja Richard Stilgoen huumaavat sanat asettuivat nuotteihin. Musiikki vei minut johonkin aivan muualle kuin siihen olohuoneeseen, sen pianon ääreen.

Close your eyes, let your spirit start to soar,
and you’ll live as you’ve never lived before.

Sinä talvena kuuntelin musikaalia uudestaan ja uudestaan (kahden cd:n versiolla on vain yksi raita per levy – vihonviimeistä kohokohtien kertausta ajatellen). Ihastuin Sarah Brightmanin ja Michael Crawfordin tulkitsemiin kappaleisiin, huumaannuin sovituksista ja juonta kuljettavista laulullisista vuoropuheluista, rakastuin siihen tapaan, miten sanoitukset oli rakennettu, miten riimit istuivat musiikin fraaseihin ja rytmittyivät säkeiksi ja säkeensisäisiksi soinnuiksi.

Let the dream begin,
let your darker side give in
to the power of the music that I write,
the power of the music of the night.

Sitten ryhdyin tutustumaan muuhunkin ALW:n tuotantoon. Pyrin hankkimaan kaiken mahdollisen original London cast -nauhoituksina, ei ehdottomasti minään highlights-versioina vaan sellaisina, joissa kuultiin myös vuoropuheluita ja musiikillisia siirtymiä.

Aspects of Love (1989) sisältää maailman kauneimman rakkauslaulun Love changes everything (san. Don Black, Charles Hart). Sunset Boulevard (1993), tarkemmin sanoen takaa-ajokohtauksen musiikki, on soittoäänenä kännykässäni.

Jesus Christ Superstar (1970) kolahti paremmin levynä (1970, Jeesuksen osassa Ian Gillan) kuin elokuvana (1973). Evita (1976) minulla on vain elokuvan soundtrackina, mutta täytyy tunnustaa, että Madonna istuu Evitan rooliin huikeasti. Kappale Buenos Aires on soinut tanssitunneillanikin lämppärinä.

Cats (1981) innostutti minut lukemaan T. S. Eliotin kirjaa Old Possum’s Book of Practical Cats (1939), josta useimmat lyriikoista ovat peräisin (kissamaailman ihastuttavimmat kriminaalit ovat Macavity sekä Mungojerrie and Rumpelteazer). Maailman toiseksi kaunein rakkauslaulu Unexpected Song löytyy musikaalista Tell me on Sunday (1979/1982), mutta siihen olen tutustunut vain nuottien välityksellä.

Se oli rakkautta jo ensimmäisistä nuoteista asti.

Lyriikkasitaatit Charles Hart, Richard Stilgoe laulusta The Music of the Night (musikaalista The Phantom of the Opera, 1986)

2 vastausta merkintään “Rakkaudentunnustus”

  1. Minä mitään Andrew Lloyd Webberistä tiedä, mutta Jesus Christ Superstar on ihan huippu, siis se musiikki ja varsinkin Ian Gillan. Iiiiihhh!

  2. JCS on kyllä Webberin tuotannossa ihan omanlaisensa, rockelementit yhdistyvät mielenkiintoiseen rytmiikkaan (Everything’s all right on 5/4-rytminen, ja muistini väittää, että vieläkin epätavanomaisempia tahtilajeja löytyy musikaalista). Samanlaista rockpotkua ei enää myöhemmistä Webberin musikaaleista löydy, vaikka Starlight Expressissä ja Evitassa on vielä 70-luvun henkeä.

    Minuun iskivät Superstarissa rytmiikan lisäksi musikaalin vinksahtaneet sanoitukset: “walk across my swimming pool” (King Herod’s song), “If you’d come today you would have reached the whole nation, Israel in 4 B.C. had no mass communication” (Jesus Christ Superstar). Mutta nehän ovat Tim Ricen tuotantoa, ne.

Haluaisin sanoa, että...