Pyykkäri

En erityisemmin rakasta pyykinpesua (enkä kyllä siivousta, tiskaamista tai muitakaan kotitaloustöitä, mutta jätetään ne nyt omaan arvoonsa).

Pyykinpesun ikävin puoli on se, että kun koneen on saanut pistettyä pyörimään, on sopivasti pyykinpesuvireessä, mutta mitään ei voi pyykkäyksen eteen tehdä. Ohjelma pyörii pari tuntia (40 asteessa) tai yli puoli tuntia pitempään (60 asteessa), joten sinä aikana ehtii tehdä monenmoista – kuten hävittää koko pyykkäysvireen.

Olen tällä viikolla pistänyt lakanapyykkiä koneeseen joka aamu (haa, siis jo toinen aamu putkeen!). Kun kone puolenpäivän tietämillä on hommansa hoitanut, olen uponnut johonkin muuhun puuhaan, jota ei tee mieli keskeyttää pyykkien ripustamista varten. Pitkin päivää muistan, että ne pyykit ovat yhä koneessa, ja lopulta illalla, kun asia on vaivannut minua koko päivän, kaivelen itsestäni pyykkäysvirettä sen verran, että tyhjään koneen puhtaanpyykinkoriin ja käyn ripustamassa lakanat narulle.

Sitten olisikin taas virettä ja virtaa, mutta ei, toista koneellista ei voi pistää pyörimään. Se olisi ripustusvalmiina vasta keskellä yötä, eikä toiselle koneelliselle riitä naruja. Uuden koneellisen aika on siis vasta seuraavana aamuna. Ja senhän tietää, miten niiden ripustamisen kanssa käy.

Yksi vastaus merkintään “Pyykkäri”

  1. Taidan ymmärtää tuon tunteen ainakin jotenkin.

Haluaisin sanoa, että...