Koneellista inspiraatiota

Olen istunut suurimman osan päivää koneella. Inspiraatiota odotellessa olen tehnyt rutiinihommia, testejä, kokeilua jos jonkinmoista. Pari kertaa on tullut sellainen hetkellinen olotila, niin kuin tietäisin, mitä haluan saada aikaiseksi.

Ideointini lähtee yleensä käyntiin hitaasti. Kun aivosolut virkoavat, ne alkavat höyryjunamaisesti mennä omia menojaan. Siinä vaiheessa, kun ideoita on riittävästi, niitä myös syntyy muutama ripakopallinen lisää. Mutta vielä ei olla siinä vaiheessa menossa, ei likimainkaan.

***

Parhaat ideat syntyvät usein siinä vaiheessa, kun asiaa on pyöritellyt muutaman tunnin ees taas saamatta mitään tolkullista aikaan. Siksi jumalaisen inspiraation odottelu ei yleensä ole hedelmällistä – minulle inspiraatio tulee vain puurtamalla.

Kirjoittamiseen olen sen verran rutinoitunut, että harvoin tuijotan tyhjää sivua. Olen oppinut, että kirjoittamaan täytyy vain ryhtyä. Sillä ei ole väliä, aloitanko alusta, lopusta vai jostain sieltä väliltä, kunhan aloitan. Välillä saa kirjoittaa aika paljon deleten uhriksi joutuvaa kamaa, välillä teksti löytää muodon suhteellisen nopeasti.

Taitto- ja muissa suunnitteluduuneissa on niin paljon rutiinihommia, että niitä tehdessä pääsee mukavasti vireeseen. Käsitöissä keskeneräistä on usein helppo jatkaa, ainakin jos suunnitelma on valmis eikä stoppi ole tullut siksi, että pitäisi ryhtyä purkamaan.

***

Parhaiten inspiraatio löytyy, kun on rauhallista. Jos ajatus ja tekeminen katkeaa vähän väliä, ei synny ilmestyksiä eikä oivalluksia. En oikein ymmärrä, miten avokonttorissa saadaan mitään aikaiseksi.

Haluaisin sanoa, että...