Inventoinnin iloja

Olen säilyttänyt lankavarastoani hankalasti isossa laukussa (koska sellainen oli joutilaana). Säilytystilana laukku on mainio, jos sen sisuksia ei ole tarkoitus koskaan tutkia. Lankasäilönä laukku on osoittautunut surkeaksi, sillä sisällön läpikäymistä varten kaikki langat täytyy ottaa pois.

Päätin siirtää lankakerät laatikoihin (ja siinä sivussa toteuttaa pienen kosmeettisen kohennuksen makuuhuoneelle, jossa muutamia lankapusseja on ajelehtinut kohtuuttoman kauan). Ne langat, joita on useampi kerä tai joista sopii kuvitella tekevänsä jotain järkevää, löytyvät vanhasta äitiyspakkauslaatikosta; langanjämät ja yhden kerän ihmeet sulloin pienempään pahvilaatikkoon ja jälkikasvun iloiksi luovutettavat langat omaan laatikkoonsa. Uskomatonta: minulla ei ole tämän enempää lankoja!

Inventaario paljasti, että säilössä on ollut hamasta markka-ajasta neljä kerää punaista villalankaa, puikkokoko 3,5–4. Pari viikkoa sitten olen käynyt ostamassa 200 grammaa punaista villalankaa, jonka puikkokoko on 3,5. Höh.

Muita ikäviä päällekkäisyyksiä ei onneksi löytynyt. Sitä vastoin löysin yllättävän monta kerää vauvalankaa sekä rajattomasti Novitan Nallea. Kumpaisenkin lajin olemassaolo oli vuosien mittaan päässyt unohtumaan täysin.

***

Keskeneräisiä neuleita lankavarastoja penkoessa on tullut vastaan vain yksi (älkäämme kuitenkaan unohtako, että tänä kesänä on aloitettu kaksi neuletta, jotka molemmat ovat yhä keskentekoisia). Opiskeluaikoina olen tehnyt viininpunaista palmikkopaitaa, joka on juuri siinä kuuluisassa vaiheessa, jossa kaikki jää kesken: viittä vaille valmiina, hihat pyöriökavennuksissa menossa.

Paha kyllä, paita on pahimmoisesti sellainen, ettei sitä valmiina enää tulisi sellaisenaan käytettyä. Toisaalta, mikäpä minua estää ryhtymästä tuunaamaan – nythän se on helpompaa, kun paita on vielä kappaleina. Puran helmaresorin pois ja kudon paitaan ainakin kymmenen senttiä mittaa lisää. Niin, ei se oikeastaan muuta kaipaakaan. Paitsi hihat valmiiksi, kokoamisen ja kauluksen.

Valmistumisraporttia odotetaan noin helmikuussa 2013.

Haluaisin sanoa, että...