“Ei” aamuille

Heräsin neljän jälkeen, en tiedä mihin. Huomattavasti unenodotusta kiinnostavampi vaihtoehto oli lukea keskeneräinen kirja loppuun. Usein lukeminen virittää sopivaan väsymystilaan, mutta ei tällä erää. Päätin puoli kuuden maissa, että voin yhtä hyvin aloittaa aamun, keittää teetä ja ryhtyä työstämään päivän työmaata.

Kieltämättä aamun hiljaisuudessa oli hyvä tehdä hommia. Valitettavasti aikainen herätys on kostautunut koko päivän: iltapäivästä eteenpäin en ole saanut enää mitään järkevää aikaiseksi.

Kumma kyllä, siinä puoli yhdeksän jälkeen illalla olen alkanut taas piristyä. Järki sanoo, että nyt tarvitaan ainakin kahdeksan tuntia unta tai huomisen työsaldo jää nollille. Kirjastolainapinossa odottaa pari Eoin Colferia, ensimmäiset Angie Sagen Septimus Heap* -kirjat sekä vanhat Burroughsin Pelludicarit (siis ne kolme ensimmäistä suomennettua). Mikähän niistä kiinnostaisi vähemmän kuin nukkuminen?

*Sivusto tai ainakin sen intro on toteutettu Flashilla. Että minä inhoan flash-sivuja!

Haluaisin sanoa, että...