Unta pollaan

En jaksa enää valvoa. Olen kuukauden päivät herännyt koululaisten rytmissä, ja rytmi väsyttää.

Eräs tuttava kertoi, että hän pärjää vähemmällä unella, kun menee nukkumaan aikaisemmin. Alkuillan uni on hänellä syvempää.

Minusta tuntuu, että minulla käy päinvastoin: olen simahtanut monena iltana häkellyttävän varhain, eilenkin jo puolen yhdentoista jälkeen, joten unta ehtii tulla yli lähes yhdeksän tuntia. Se ei vain tunnu riittävän. Aamulla väsyttää, iltapäivällä väsyttää aivan hirveästi ja vapaailtoina väsyttää. Nytkin olisin jo aivan valmis kaatumaan petiin.

Omituista on se, että kun elän minulle ominaista rytmiä, unta kertyy normaalina yönä reilut seitsemän tuntia, yhdestä vähän yli kahdeksaan tai puoli kahdesta likemmäs yhdeksää. Eikä silloin suuremmin väsytä aamulla eikä illalla.

Illan torkku, koko päivän torkku.

2 vastausta merkintään “Unta pollaan”

  1. Minulla on sama juttu.
    Ilmenee pahiten siinä, etten saa kunnollisia helmiä aikaiseksi aamulla, enkä päivällä. Ajatus ei kulje, ideoita ei synny ja muutenkin on hankalampaa. Suosiolla menen tekemään nykyisin aina iltapäivällä ja lopetan silloin kun fiilis on parhaimmillaan klo 21-23.
    Josku vielä jatkan siitä eteenpäin ja teen vaikka aamuun saakka.

  2. Tuo on tosi tuttua: aamulla on tassut tervassa, ja vauhtiin pääseminen ottaa aikaa. Toisaalta olen huomannut, että aamullakin aivotoiminta saattaa lähteä ihan kivasti liikkeelle, jos on sopivasti rutiinihommia alkajaisiksi.

    Huomaa, että oli taas työilta: ei vieläkään nukuta!

Haluaisin sanoa, että...