Järjestys se olla pitää

Olen jo pitkään suunnitellut erästä delicoista tehtävää rannekorua, jollaisen kanssahelmeilijä vuosi pari sitten teki erään ulkomaisen helmilehden ohjeilla. (Kirjoittaja pyytää lukijoita panemaan merkille tämän harvinaislaatuisen faktan: olen aikeissa tehdä jotain valmiin ohjeen mukaan!)

Tyypillistä kyllä tämäkin projekti on tyssännyt materiaalivalintoihin. Alun perin valitsemani delicavärit olivat liian samankaltaisia eikä toivottua kontrastiefektiä syntynyt.

***

Maastouduin katsomaan Dexteriä, ja mieleeni juolahti, että voisin siinä sivussa kokeilla delicarannekkeen tekemistä. Neuletyöt ovat vielä pannassa, eikä olotila ollut niin luova, että olisin ryhtynyt tekemään omia koruja.

Vaan kuinka kävi? Pohjaväriksi valitsemani delicasävy oli hukassa. Muistan elävästi, kuinka laitoin sen samaan paikkaan kuin muutkin projektin alkuperäiset delicat, mutta ei se siellä ollut. Eikä muidenkaan delicoiden seassa, ei siemenhelmien joukossa, ei firman helmilaatikoissa, ei käsityöpöydällä, ei ompelupöydällä, ei työpöydällä, ei työkalupakeissa, ei ylipäänsä missään loogisessa paikassa.

Dexterin viimeisillä minuuteilla lopulta muistin, että olin tarvinnut näitä delicoita erääseen keskeneräiseen koruprojektiini. Ja siellähän se pikkupussukka makasi, siististi koruprojektin omassa laatikossa.

***

Nyt olisi delicat. Vieläköhän minussa olisi virtaa?

Haluaisin sanoa, että...