Tragedia

En muista, koska olisin viimeksi kuullut niin suurta huutoa kuin illalla. Tenavat keräsivät päivät mittaan levittämiään leluja, joita oli noin 65 prosenttia enemmän kuin luulin meillä ylipäänsä tavaraa olevankaan. Yhtäkkiä kuuluu sydäntäriipaiseva ulvonta.

Monta vuotta unikaverina palvellut valkoinen nalle oli likimain dekapitoitu (tuolle varmaan olisi joku ylevän kuuloinen suomalaismielinen sanakin, mutta juuri nyt mieleen tulee vain englannin decapitated, joka toivottavasti on sana). Pää roikkui lähestulokoon irrallaan ja täytteet pursusivat ulos.

***

Pehmolelut ovat siitä kiitollisia, että niitä saa kursittua kasaan silloinkin, kun äidille kannetaan kaksi irrallista palasta. Amazing Racen tahdissa pistelin nallen kaulan jälleen umpeen, ja nalle ehti vielä tekemään tärkeimmän tehtävänsä eli saattelemaan lapsen unten maille.

Voi kun joku vielä keksisi yhtä helposti korjattavia muovileluja.

Haluaisin sanoa, että...