Ajan hermoilta

Vapaapäivä, toisin sanoen päivä, jolloin ei tarvitse lähteä illalla töihin. Sehän ei tarkoita, ettei töitä ja tekemistä olisi tällekin päivää kertynyt yllin kyllin.

Olen käyttänyt suurimman osan päivää ajankäytön pohtimiseen (saahan sitä aikansa silläkin tavalla kulumaan). Tällä hetkellä ajankäyttö ja varsinkin aikataulutus on iso ongelma: monet ideat ja suunnitelmat ovat epävarmalla pohjalla, joten kohtuuttoman suuri osa aikaa menee erilaisten vaihtoehtojen pohdiskelussa.

On kaksi tapaa toimia:

1) Päätän, että hoitelen asiat tietyllä aikataulutuksella, ja sitten loput ilmaantuvat asiat sovitan niihin rakosiin, mihin mahtuvat (jos mahtuvat).

2) Yritän selvitellä, mitä kaikkea olisi mahdollista saada toteutettua, ja sitten sovitan vapaasti aikataulutettavat asiat vakioaikaisten ympärille niin, että kokonaisuudesta tulee mahdollisimman jouheva ja taloudellinen.

***

Olen taipuvainen toimimaan kakkostavalla. Inhoan aikatauluja, jotka pakottavat odottelemaan. Esimerkiksi iltaopetukseni pyrin järjestämään niin, että tunnit seuraavat toisiaan sopivasti rytmitettyinä. Jos tuntien välille jää hukka-aikaa, se menee todellakin hukkaan: en voi tehdä mitään hyödyllistä, lihakset ehtivät kylmetä ja ilta venyy.

Teen mieluiten työtä intensiivisinä ryppäinä. Kun teen nettisivuja tai koruja tai taittotyötä, teen kyseistä hommaa urakalla, jolloin työnteko sujuu jouhevammin kuin tekemällä tunnin yhtä, toisen toista. Pyrin keskittämään hommat niin, että esimerkiksi yksi viikko on varattu nettisivujen koodaamiselle tai taittotyölle. Valmista syntyy paljon nopeammin, kun aivot ovat valmiiksi oikealla vaihteella.

Valitettavasti aina ei ole mahdollista urakoida. Monen deadline-on-joskus-hamassa-tulevaisuudessa-projektin aikataulutus on yllättävän hankalaa, etenkin kun väliin pukkaa aina joitakuita akuutinkiireisiä hommia.

***

En ole koskaan kirjannut kalenteriini muuta kuin deadlinet; menetelmänäni on ollut joustava priorisointi. Olen aina tehnyt sitä, mikä kulloinkin on ollut kiireisintä, tärkeintä tai mielenkiintoisinta, ja hommat ovat valmistuneet deadineen mennessä.

Joustava priorisointi on toiminut loistavasti viime aikoihin asti. Tätä nykyä käpälissäni on aikaisempaa enemmän asioita: firma, muut työt, lapsiperheen arki ja siinä sivussa vielä muutaman yhdistyksen hommia, kuten näytösjärjestelyjä.

Olen viime aikoina pohdiskellut uusia toimintamalleja. Luulen, että paras
tapa olisi tehdä pitkille projekteille työsuunnitelmat ja täyttää
kalenteri etukäteen. Kalenterissani toki näkyvät määräpäivien lisäksi opetukset, pakolliset menot, tapahtumat ja perheen yhteiset vapaat, mutta en ole
tavannut kirjata näkyville niitä aikoja, jotka aion jotain tiettyä
työtä tehdä. Ulkopuolisen silmiin kalenterini näyttää häkellyttävän
tyhjältä, kun muistiinpanoja on vain muutama siellä täällä.

***

Jos ryhdyn varaamaan päivittäin työskentelyajan kalenteriini, kuinka käy: Brakaako pääni, kun kalenteri on täynnä merkintöjä? Sekoaako elämäni, jos joudun kääntämään huolellisesti suunnitellut aikataulut uusiksi esimerkiksi sairaalakontrollin vuoksi? Meneekö pelkkään aikataulutukseen kohtuuttomasti aikaa, jonka voisi käyttää töiden tekemiseen? Muistanko jättää aikatauluihin hengitysvaraa?

Vai saisinko lopultakin jonkinsorttisen mielenrauhan? Oppisinko sanomaan “ei”, jos aikataulu käy tiukaksi? Tekisikö aikataulutus elämästäni onnellisempaa?

Haluaisin sanoa, että...